keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Katto pään päällä Montpellierissä!

Moro mussukat,
sateinen ja viileä Pariisi tervehtii! Hetki sitten maksoin takuun mun syksyn Montpellierin huoneesta. On tullut hiki pintaan tämän alkuviikon aikana ilmaantuneen taloudellisen ahdingon johdosta (minusta riippumattomista syistä johtuva siis). Onneksi sain erään kivan daddyn avulla tilanteen hoidettua. Mun Montpellierin huoneen takuu pitää siis maksaa viimeistään huomenna tai voin menettää sen. Olen tässä pohdiskellut kauan ja hartaasti josko otan tämän halvan ja kaikin puolin järkevän huoneen vastaan vai koetanko etsiä kivan ja boheemin kimppakämpän kaupungista. Järki (joka siis aika ajoin loiskuu pääkallon sisällä) voitti. 230 euroa huoneesta (jossa on siis saniteettitilat), joka sijaitsee vastapäätä mun yliopistoa...Ei paha. Jos olisin tästä kieltäytynyt, olisin joutunut täydellä teholla hoitamaan prosessia, joka on äärettömän aikaa vievä. Been there, done that. Olen todella tyytyväinen huoneeseeni Plumin luona, mutta se oli niin jäätävää keväällä metsästää vuokrattavaa huonetta. Satoja meilejä, lukemattomien ilmoitusten kirjoittelua, vastauksien näpyttelyä ja useita Skype-haastatteluita. Kyllä se sitten palkittiin ja minulla oli monta mahdollista majapaikkaa, joiden väliltä valita. Mutta se ei nyt Pariisin taivaan alla nappaa. Työtä tekevänä neitona mulla ei ole siihen aikaa. Paikallisen YO-kylän huone saa nyt kelvata. Siistiltä vaikutti, muttei se mikään Versailles ole.

Täällä on ollut aika masentava sää. Sataa ropisee, on pimeää, kylmää ja tuulee. Kaulahuivi + kesä ei ole kaunis yhtälö. Tosin töitä on kivempi tehdä kun naama ei sula melkein neljänkymmenen asteen helteessä. Koko viikoksi taidettiin luvata tämän tyylistä säätä. No fun! Lisäksi mun frillasateenvarjo (todella uskottava tekele) on semisti rikki, joten kaipa uusi pitäisi hakea kaupasta. Älkääs innostuko mun rakkaan sateenvarjon vihaajat, olen ajatellut ostaa jotakin söpöä. Sellaista, jonka kanssa sopisi pitsisukat. Mikäs tuo oli? Kenties Tuomaksen tuskanhuuto?

Hain muuten äsken viereisestä japanilaisesta ravintolasta vaaleanpunaisia kasvismakeja ja tamago-rullia. Ihan naurettavan halpaa ja hyvää! Raaka kala ei oikein kutkuta mun makuaistia, joten pidän enemmän kasvisversiosta. Kraavikala ei myöskään ole mun mielestä mitenkään erityisen hyvää, voisi heittää uuniin hetkeksi niin johan pelittää! On se ihan kätevää asustella japanilaisessa korttelissa, nurkan takana on rykelmä japsipaikkoja. Tsernobyl antoi mulle vuonna 1986 lisää säteilyvoimaa, joten en usko että mun pitää kauhean varovainen japsiruuan kanssa olla!

Olenko muuten höpissyt vielä siitä kuinka paljon mä rakastan True Bloodin neloskautta? Enkö? No olen ihan pihkassa siihen! Taitaa olla minun lempituotantokausi (voi kuulema sanoa "tuokkari") tähän astisista. Missäköhän vaiheessa ikuisesti nuoret vampyyrit alkavat saada kuumia aaltoja ja menettävät tukkaa? Kirjasarjan lukeneena on jännää seurata kuinka tiiviisti Alan Ball seuraa kirjoja. Vastaus on, että ei kovin tarkkaan. Hyvä niin, sanoo Maaria. Pidän ylläreistä.


Tänään kävin drinksuilla Sini-Maarian kanssa ja kivasti paranneltiin maailmaa, puhuttiin purjehduksesta ja manattiin säätä. Hipsin hetkeksi vielä Notre Damea vastapäätä olevaan Shakespeare & Company-kirjakauppaan. Ihan turistimagneetti se on mutta charmia siinä on yllin kyllin. Kirjat eivät ole halvimmasta päästä mutta mun pitää jossakin vaiheessa ostaa sieltä kiva muisto. Ihmisiä istui ympäriinsä lukemassa James Joycea ja haprastunutta näytelmäkirjallisuutta. Pettymyksekseni suurin osa kirjoista oli ihan peruspokkareita ja niiden kovakantisia isosiskoja.

Olen muuten välillä (ei olisi pitänyt) lueskellut kirjoittamiani höpötyksiä. Ihan kauheasti kirjoitusvirheitä eksynyt joukkoon. Pahoittelut siitä, kirjoitan aika rivakkaan tahtiin. Lukijajoukossa on nimittäin yksi äidinkielenopettaja ja ainakin yksi kielipoliisi. Kaipa saan anteeksi. Ja voih, Huulle nyt kauheasti pusuja! Mulla on sitä hullua piskiä hirveä ikävä. Kivasti halin ja hellin kun nähdään monsieur. Kunnes hän on ihan jäätävän rasittava. Näin muuten kaupan, jossa myydän kynsilakkaa koirille ja kissoille. Ajatus itsessään on outo mutta eniten mua häiritsee...miten lakataan kissan kynnet? Haluaisin nähdä sen prosessin.
  

3 kommenttia:

  1. Tuo oli varmaan ihan hyvä ratkaisu Montpellierissä. Jää rahaa sitten vähän mekkojenkin ostamiseen :)

    Jee, kiitos hyvästä tuliaisideasta! Taidan ostaa Tessalle kirkkaanpunaista kynsilakkaa. Iskä varmaan tykkäisi kovasti (nej, hundarna ska inte ha någon jacka jne.). Lakkaaminen olisi kyllä sitten asia erikseen. Viime kerralla kynsienleikkuu sujui ensimmäistä kertaa hyvin. Ja eihän koira olekaan kuin vasta runsaat 8-vuotias :)

    VastaaPoista
  2. Huun kynsiä et kyllä lakkaa sitten. Se muuten tekee comebackin Helsinkiin viikonloppuna.

    Veli

    VastaaPoista
  3. Joo, minua jo melkein itkettää tuo Huun kotiuttaminen. Oltiin just viettämässä laatuaikaa omenapuun alla aurinkotuolissa. Maaria, täällä on tosi ihana ilma ja jatkossakin kuulema. Maanantaina lähdemme sinne reissuun, joten Huu pääsee meidän mukana Tuomaksen luo. Halit sinne toivottelee mamma

    VastaaPoista