Kotiinpaluu

No niin, kello lyö kohta kaksitoista ja huone alkaa olla tyhjä kaikesta kolmen kuukauden aikana kerääntyneestä rojusta. Joko ne ovat noin 10 kg paketissa, jonka lähetin viikko sitten Suomen suuntaan tai sitten mamman mustassa isossa laukussa. Tai kuten suurin osa tilpehööristä, paperilappusista, rikkinäisistä sukkahousuista ja tyhjistä kauppakasseista...roskiksessa. Raahasin noin seitsemän kassillista roinaa (enimmäkseen kasseja kassien sisällä) alakertaan iltapäivällä. Nyt laukku röhnöttää auki lattialla ja kaiken pitäisi olla valmiina. Se on nyt sitten tässä. Bye bye Pariisi baby. Tulee ikävä.

Tuntuu kuin toukokuun lopusta olisi ikuisuus. Voi kuinka asunnon etsintä oli pyllystä. Voi kuinka töihin meno jännitti. Voi kuinka nyt se on ohi ja saan taas syödä mamman pöperöitä. Ai millainen olo minulla on? Hyvä kysymys, en oikein itsekään tiedä. Palasin eilen puolenyön aikoihin kämpille Lontoosta ja tänään olen pakannut ja tavannut minulle tärkeitä ihmisiä. Ei oikein ole vielä uponnut, että lähden huomenna. Näin ja koin niin paljon näiden kolmen kuukauden aikana. Toisaalta  myös tuntuu, että niin paljon jäi kesken. Minulla on pitkä lista paikoista, joihin en koskaan ehtinyt. Onneksi Pariisiin pääsee helposti, ensi kerralla ruksin osan näistä asioista pois listaltani. Näkemäni ja kokemani asiat kuvastavat kovasti persoonaani. Kävin käsittämättömän monissa ravintoloissa, nautin teatterista ja tanssista valtavasti, istuin usein elokuvissa ja väsytin luottokorttiani vaatekaupoissa. Aina maariamaista sanoisin. Ne Pariisin ulkopuolella sijaitsevat must kohteet näin myös...Versaillesin puutarhan vaikuttavuuden ja Monetin puutarhan kukkaloiston Givernyssä. Enkä naama irveessä kolunnut näitä paikkoja, oh no. Nähtävyyksien koluaminen oli onnistunut yhdistelmä rentoa sekä päättäväistä asennetta. Ei tullut hermoromahdusta tälle neidolle ei.

Pitää muuten jossakin vaiheessa laskea kuinka monta mekkoa ostin tämän reissun aikana. 14? Olen mekkomaailman Imelda Marcos.