Downshiftaaja Italiassa

Taas on yksi työpäivä (lue toinen) päättynyt I.S.E.O-instituutissa. Istun viereisessä hotellissa, valkkarilasi vieressäni (mutta lasi kuitenkin turvallisen etäisyyden päässä, ettei Henrikin risottoviinigate toistuisi)

Mikä I.S.E.O. ja mikä työ? Minäpä kerron.

Olemme siis Ainon kanssa harjoittelussa I.S.E.O-instituutissa, joka keskittyy kauppatieteiden ympärille. Instituutin suurin uurastus on taloustieteen alalla tunnettu kesäkurssi, I.S.E.O. Summer School. Me olemme Ainon kanssa täällä auttamassa sen järjestämisessä. Vastaamme osaanottajien sähköposteihin, hoidamme viisumiasioita, merkitsemme ylös lentoaikatauluja yms. Itse kurssi kestää ainoastaan viikon, mutta osallistujia on satakunta ympäri maailmaa. Kurssia edeltävät viikot ja itse kesäkurssi tulevat siis olemaan aikamoista hulabaloota, siitä olen aivan varma! Joten kenties kateus iltapäiväsiestasta ja aamu-unista on ennenaikainen. (Mutta on se vähän oikeutettuakin se kateus.) Ai enkö kertonut mistään siestoista ja aamu-unista? Taisin unohtaa. Korjataan se nyt.

Työpäivät ovat hivenen erilaisia kuin koti-Suomessa. Päivämme alkaa klo 09:30 ja jatkamme toimistolla puoli yhteen saakka. Tämä tarkoittaa, että saan nukkua ruhtinaallisen pitkään. Toinen ruhtinaallinen asia on kahden tunnin lounastauko. Kyllä, kahden tunnin. Työpäivä jatkuu klo 14:30 ja päättyy klo 17:30. Eli yhteensä kuusi tuntia. Tuon iltapäivän kolme tuntia olemme Ainon kanssa kahdestaan toimistolla, sillä pomomme Sara (toimiston ainoa työntekijä) on iltapäivät toisessa työssään. Lisäksi saimme tietää, että kiireisiä viikkoja lukuun ottamatta saamme ottaa yhden vapaapäivän per viikko. Toisin sanoen, teemme kuusituntista päivää neljänä työpäivänä viikossa. Onkohan tämä sitä kuuluisaa downshiftausta?

Toimisto sijaitsee asuntomme vieressä. Ja kun sanon vieressä, en sano sitä maariamaisen sävyyn (kuten "se on ihan naapurissa"...kun se ei todellakaan ole). Asunnoltamme on noin kymmenen metriä toimistolle.

Oikealla toimistomme

Vasemmalla asuntomme. Asumme tuon söötin punaisen talon yläkerrassa

Tuossa meidän alakerrassamme, tuon kukkapuskan takana siis, on ravintola (yksi näistä ympärillä olevista rafloista). Meidän pihapiirissämme on myös neljän tähden hotelli, Iseo Lago Hotel, camping-alue ja uima-altaita. Toisin sanoen ympäristömme on vähän erityinen. Itse asunto on paljon paremmassa kunnossa kuin uskalsin toivoa. Vähän rähjäinen ja kolkko, mutta toimiva. Ja iso. Meillä on molemmilla omat huoneet (kaksi sänkyä kummassakin), iso varusteltu keittiö, ylimääräinen huone ja kylppäri. Ainoa ongelma on, että kämpillä on kylmä (ja kostea). Turun huonettani on myös haukuttu kehuttu saunaksi, joten ymmärtänette huoleni. Viime yönä nukuin kolmen viltin kera, yksi oli allani ja kaksi kasana päälläni. Lisäksi kunnon italialaiseen tapaan meillä on kauhea määrä aluslakanoita (pussilakanatyttö ei ymmärrä).  Joutsenen untuvatäkkiä on kieltämättä ikävä. Toisaalta, huoltomies sääteli pattereita tänään. Lisäksi, kuumat kesäkelit ovat kulman takana. Silloin varmaan kiittelee kylmänkosteita oltavia.

Kun saavuimme kämpille perjantai-iltana, siellä oli hammasharjoja, pedattuja sänkyjä ja puhtaita pyyhkeitä myöten kaikki. Keittiössä oli myös pussillinen sokeria, pastaa ja purkki pastakastiketta. Näin me pääsimme elämän alkuun täällä. Olo oli kiitollinen, sillä monissa majapaikoissani ei ole edes ollut vessapaperia saapumishetkellä. Hotellin henkilökunta ja pomomme Sara olivat huhkineet, jotta uuteen kotiimme olisi mukava tulla. Tänään seurasimme hotellin huoltomiestä, joka katsasti pyykkikoneemme ja tarkasti mielestämme rikki olevan ulko-oven lukon *tietysti se toimi moitteettomasti, kun hän laittoi avaimen sinne: syytän peikkoa, joka korjasi lukon kaikessa hiljaisuudessa*. Huoltomies myös vei meidät hotellin pyykkitupaan, jonne saamme dumpata likaiset lakanat ja pyyhkeet ja napata uudet. Aika luksusta!

Oli kiva höpötellä kanssanne, mutta seuraavaksi minulle on äärimmäisen tärkeitä tehtäviä (=Facebook). Seuraavaan kertaan!