It can't rain all the time

Muistatteko kun kirjoitin alussa siitä, kuinka mukavaa on olla täällä Italian lämmössä? Aurinko paistaa, linnut visertävät yms. Joo, ei sitä auringonpaistetta kauan kestänyt. Täällä on satanut, satanut ja sitten vielä satanut vähän lisää. Aurinkoiset päivät ovat olleet vähissä. Näin viime viikolla lapun, jonka mukaan näin kylmä toukokuu oli viimeksi marraskuussa. Paikalliset ovat marmattaneet säästä joka toinen minuutti. Aino on (vaihtolämpöisenä otuksena) ollut vähän flegmaattinen. Perjantaina oli kaatosade ja 8 astetta. Hytisin ensin töissä, ja sitten kotona.

Mutta aina ei voi sataa. Ja onneksi voi nauttia sateenkaarista. Tämä yksilö näkyi ikkunastani.

Parvekkeellamme kasvava yrttitarha ilahduttaa niin aurinkoisella kuin sateisellakin säällä. Let me introduce you to basilika, rosmariini, timjami ja basilika nro 2. Mikähän kamu me seuraavaksi hankitaan?

Ja kun nyt aloin esitellä parveketta ja ikkunasta aukeavaa maisevaa, niin tässä alla on Maarian huone. Se on iso ja keltainen. Jostakin syystä yhdellä seinällä on valkoinen (huonosti maalattu) neliö. Patteri (joka ei tällä hetkellä toimi) on punainen. Huoneen kaapit myös tömisevät ja heiluvat, kun siellä kävelee. Hienovaraista vihjailua, tiedän. Ai juu, kylmä täällä on myös.

Aino otti vahingossa hotellin varastosta pussilakanoita. "Maaaaaria, et arvaa mitä löytyi?!!" Voi mikä ilon hetki! Emme edes tienneet, että niitä oli hotellilla. Meille oli aikaisemmin annettu aluslakana aluslakanan perään. Pyh, nyt nukkuvat suomitytöt hyvin.

Ainon kammiosta en saanut kuvaa (vaikka hän on sisustanut kunnon kotirouvan tyyliin), sillä hän koomasi kuvaussession aikana.

Keittiö, kodin sydän

Olette siis ehkä ymmärtäneet, että viime viikkoina on satanut ihan mukavasti. Onneksi tänään ei satanut. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti mennä lähikaupunkiin Bresciaan. Pyöräilyretki kaupungin halki muutti suunnitelmat. Olimme kuulleet, että tästä viikonlopusta ensi viikonloppuun Italiassa juhlitaan järviä. Kyseinen Festival dei laghi oli kuitenkin paljon suurempi kuin olimme kuvitelleet. Kadut olivat täynnä pieniä kojuja: Viininmaistajaisia, öljykauppiaita, leivonnaista, vuohenjuustoa ja paljon muuta. Enhän minä raaskinut lähteä, eikä Ainokaan. Ostin sitten kassillisen herkkuja, mikä yllätys. Nyt minulla on viittä eri juustoa jääkaapissa. Eihän sitä nainen vähemmällä pärjää!

Sitten nämä lippupojat marssivat kaupungilla. Rummut pärisivät ja liput lensivät komeasti. Pointsit sukkiksista.

 Ja oli siellä pari tyttöäkin. Aika maariamaiset värit.

Kyllähän siinä useampi tunti meni, kun kiertelin kojulta kojulle. Opimme muun muassa, että perusmarketin balsamico käy ainoastaan koiran turkin ja kodinkoneiden puhdistukseen. Tämän tiedonmurusen kertoja oli tietenkin, huippukalliin balsamiviinietikan myyjänä, täysin puolueeton taho. Oliiviöljyä valmistavan rouvan mies (vai oliko se poikaystävä?) oli viettänyt kolme vuotta Suomessa. Ostin pussillisen metsänvihreitä makeita (!) oliiveita. Ja mitäs muuta? Tämä vakava herrasmies myi minulle paprikasalamia. Ja oletan, että hän tulee vuorialueelta, sillä hän äänsi euro saksalaisittain (oiro).

 ...Kävimme Ainon kanssa risotolla. Ja katsokaa hei tuota tukkaa! Kenties pitäisi varata aika kampaajalle, ja asap.

 Muuten, halusin vielä kiittää teitä kommenteista! Niitä on ihana saada. Jatkakaa samaan malliin. Niin yritän minäkin.