I.S.E.O Summer School 2013

Olen unohtanut kirjoittaa eräästä tärkeästä tapahtumasta. Joten palataanpas ajassa noin kuukausi taaksepäin. Oli kesäkuun keskivaihe ja I.S.E.O Summer School 2013 oli alkamassa. Jännittäjä kun olen, olin ollut hermostunut jo useamman päivän.

Noin sata osallistujaa ympäri maailmaa. Viisi Nobel-voittajaa. Ja yksi Maaria.

Filippiiniläisten osallistujien tuoma lahja. Sain kolme tuliaista (kaikki syötävää). Nami!

Mikä ihmeen I.S.E.O Summer School? Kyseinen viikon kestävä kesäkoulu järjestetään joka vuosi Iseon pikkukaupungissa. Teema vaihtuu vuosittain, mutta kurssi keskittyy aina kauppatieteiden ympärille. Tänä vuonna otsikkona oli ”Redrawing the map of global economy”. Eli ihan täysin kukkamekko-Maarian heiniä! Kurssi on suhteellisen tunnettu alallansa ja tunnetut puhujat vetävät osallistujia, jotka ovat enimmäkseen maisteri-tai jatko-opiskelijoita, piskuiseen Iseoon vuodesta toiseen. Mukana on myös pankkialalla ja valtion leivissä työskenteleviä. Osallistujat käyvät intensiivisten luentojen lisäksi tutustumassa joihinkin italialaisiin kaupunkeihin. Saapasmaassa kun olemme, runsaat aamupalat, lounaat ja illalliset kuuluvat tietysti myös asiaan.

Toukokuun alusta lähtien olimme Ainon kanssa tehneet toimistolla töitä, jotta kurssi onnistuisi. Tämänvuotinen kesäkoulu oli erikoislaatuinen tapaus: viisitoista vuotta oli kulunut I.S.E.O-instituutin perustamisesta, kymmenen vuotta instituutin perustajan Franco Modiglianin kuolemasta ja kymmenen vuotta kesäkoulun perustamisesta. Tämä tarkoitti enemmän työtä meille.

Berlucchin gaalaillallinen

Vasemmalta: Dale Mortensen, Michael Spence ja George Akerlof

Luennon jälkeen (tai aikana) opiskelijat eivät pakanneet pikapikaa tavaroitaan pois ja livahtaneet ulos. Sen sijaan he jonottivat, jotta pääsivät juttelemaan puhujien kanssa. Tässä "rockstara" Eric Maskin.

No miten kurssi sitten onnistui? Sanoisin, että kurssi onnistui pääsääntöisesti hyvin. Vaikeina hetkinä yritin pitää mielessäni Laura B:n mantran ”Kaikki järjestyy”. Ja niinhän kaikki järjestyikin. Kuten silloin, kun seisoimme hotellin aulassa keskiyön aikoihin hoitamassa mahdollista fiaskoa. Tai kuten silloin, kun pingoimme ympäri Bergamon katuja etsien kadonnutta opiskelijaryhmää. Kaikki aina järjestyi.

Suuren osan työtehtävistä olimme hoitaneet jo ennen kesäkoulua. Olimme muun muassa päivittäneet osallistujalistaa, parittaneet osallistujia yhteisiin hotellihuoneisiin, auttaneet kurssilaisia lentolippujen ja viisumien kanssa, merkinneet ylös erikoisruokavalioita, kirjoittaneet puhujien lyhyitä elämänkertoja ja suunnitelleet esitteitä. Minä sain lisäksi kirjoittaa käännöksiä (se oli hyvää harjoitusta, mutta usein ihan tolkuttoman vaikeata kauppatieteellisen sanaston takia). Osasimme odottaa intensiivistä viikkoa, mutta kesäkoulu oli kyllä vielä raskaampi kuin olisin osannut odottaa. 

Tässä maistiaisia siitä, mitä teimme viikon aikana: Haimme osallistujat lentokentältä ja ohjasimme heidät hotellin check inniin. Autoimme heitä erikoiskauppojen löytämisessä ja veimme heidät erilaisiin tapahtumiin ja retkille. Lisäksi keräsimme osallistujilta rahaa (erilaisista lisäpalveluista jne). Kurssin aikana varmistimme, että puhujien esitelmät sujuivat ongelmitta ja että ihmiset olivat missä heidän pitikin olla eri aikoina. Esitelmien aikana räpsimme valokuvia ja päivitimme instituutin naamakirjaa (live feed oli vähän haasteellinen, kun hotellin netti päätti kiukutella ja kannettavan kanssa piti kykkiä toimiston edessä). Sanomattakin selvää on, että monenlaisia yllättäviä tilanteita tuli eteen viikon aikana. Mutta juhlallisesti voin todeta, että niistäkin selvisimme ja osallistujat vaikuttivat tyytyväisiltä, kun saatoimme heidät bussiin viimeisenä päivänä.    

Voin nyt siis sanoa, että olen kätellyt viittä Nobel-voittajaa. Lisäksi olen kätellyt Bill Clintonin entistä avustajaa (enkä siis puhu Monicasta). Aika hurja juttu. Ja he joiden kanssa juttelin vähän enemmän, vaikuttivat todella herttaisilta ja jalat-maassa tyypeiltä. 

Gaalaillallisella

Työporukka

Mörri suomalaisten harkkareiden, George Akerlofin ja Dale Mortensenin ja hänen vaimonsa seurassa.

Päivien aikana meillä oli yleensä pari tuntia vapaa-aikaa. Sekin kului usein koomatessa ja suihkussa käydessä. Meidän harjoittelijoiden kuului myös (tai siis haloo, ilmaista ravintolaruokaa!) osallistua aamupalalle, lounaalle ja illalliselle osallistujien kanssa. Näin ollen illat venyivät usein myös pitkiksi. Hyvinä emäntinä lähdimme myös usein osallistujien kanssa kaupungille humputtelemaan. Ihan pakosta siis, tietenkin.

Muistatteko kuinka voivottelin kylmää ja sateista keliä? Kesäkouluviikon aikana siitä ei ollut tietoakaan, mittari kipusi aina yli kolmenkymmenen. Hui. Asunnossa oli tuskaisen kuuma. Meillä oli muuten asunnossamme vieraita kesäkoulun aikana, edellisen vuoden harjoittelijat tulivat auttamaan viikon ajaksi ja majoittuivat asuntoomme. He olivat korvaamaton apu viikon aikana ja kämpillä oli mukava tunnelma. Saa nähdä olemmeko mekin täällä auttamassa vuoden päästä!

Summa summarum, viikko oli erittäin raskas mutta myös äärimmäisen antoisa ja kiinnostava. Osallistujat ja puhujat olivat herttaisia ihmisiä, joiden kanssa oli helppo löytää yhteinen sävel. Sanoisin, että he olivat mukavia. (Minua siis pilkattiin armottomasti siitä, että mielestäni kaikki ovat mukavia. Kunnon kettuilua: Ai onko hän kenties mukava? Juomapelikin siitä taidettiin tehdä. Voi Mörri.)

PS: Enkö olekin ottanut hienoja kuvia? Kesäkoulun aikana valokuvaajamme Fede räpsi kuvia taukoamatta. Kenties huomaatte vesileimaakin katsomatta, mitkä ovat Feden kuvia ja mikä mestariteos on minun.