Tänä aamuna kun menin töihin näin kaksi amatsoninaista talsimassa ympäri läheistä aukiota hääpuvut päällä (tai kenties muuten vaan valkoiset puvut, who knows?). Valokuvaaja räpsi valokuvia, mallit hymyilivät ja yhdellä tytöllä oli sellainen valonheijastin (vai mikä lie) kätösessään. Kuka tietää vaikka joskus bongaan sellaisen kuvan Voguessa? Life in Paris is so glam.
Fabulöösistä elämästä puheen ollen, annoin tänään mun ostaman kolmiovoileivän ja Plumin antaman suklaalevyn metroaseman edessä kerjäävälle naiselle. Hän katsoi mun lahjoja ihan ihmeessään ja vielä kun hipsin metron rappuja alas, näin kuinka hän pyöritteli leipää kädessään. Kenties rahalahjoitus olisi ollut mieluisampi? Mun mielestä tämä oli paras vaihtoehto, sillä ainakaan mun grillatuilla vihanneksilla täytetty leipä ei ruoki rikollisuutta tai mahdollista riippuvuutta. Ei ainakaan heittänyt lahjoitusta päin mun pläsiä, kai sekin on jotakin.
Töiden jälkeen tepastelin eräänlaiseen sotilasillanviettoon. Siellä sitten seisoin valkkarilasi kourassa ja Marimekon mekkonen päällä. Kiva ilta oli todellakin, mun uudet suomalaiset tutut ovat mahtiksia.Uskallauduin jopa maistamaan osterinpalasta. Ei ollut kuvottavaa ollenkaan ja mut palkittiin mun rohkeudesta valkoviinillä. What a odd reward system.
Katsos vaan, taas on yksi viikko viuhahtanut ohi. Nopeasti menee aika kun on kivaa. Maanantaina ei ole töitä, joten luvassa on vähän pidempi viikonloppu. Sitä seuraavana viikkona on taas yksi päivä vapata, on todella vaikeata tehdä "kokonaista" työviikkoa! Lauantaina taidan mennä tutkimaan kauppojen tarjontaa ennen alennusmyyntejä, one must be prepared. Ja sitten iltapäivällä mulla on kutsut. What to wear?
torstai 9. kesäkuuta 2011
Marilynin maailma
Tuli äsken vedettyä Marilynit. Marimekon kellohelma nousi korviin kadulla. Kauhea väkivaltainen riuhtominen alas ja oli kauhukohtaus ohi. Varmaan takana kulkevia poikia kohtasi pelottava näky, mulla on vaikka mitä kamalia salaisuuksia helman alla. Kivasti saisi appelsiininikuorta torttutaikinaan raastettua mun reisistä. Olen aina välillä lukenut erästä blogia, joka pitäjällä on kiva lahjaksi saatu Mulberryn laukku. Kröhöm, kenties jotkut tahot tietävät kenestä puhun? Hän lähti pienen aikaa sitten Kreikan saaristoon aurinkoon köllöttelemään...yksin. Kauheata, eikö? No ei. Mä olen reissannut vaikka kuinka paljon yksin, eikä siinä ole mun mielestä mitään outoa tai kummallista. Hän teki siitä aivan kauhean haloon "Olenko hullu?" "Uskallanko?" "Kauheata...". Lukijat menivät siihen hulluuteen vielä mukaan ja kommentoivat miten hän on rohkea ja he eivät ikinä uskaltaisi lähteä yksin reissuun mihinkään. Kyseessä on siis aikuinen ihminen. Ymmärrän, että joku ei halua matkustaa yksin mutta ei siihen mitenkään erikoista rohkeutta tarvita. Porukassa on hienoa matkustaa mutta samaten on myös yksin reissaaminen mahtavaa. Erilaisia kokemuksia vaan. Porukassa huomaan kaipaavani aina välillä hajurakoa ja yksin vaeltamista. Tehokas shoppailu erityisesti on vaikeaa toisen kanssa, joka huokailee ja taputtelee jalkaansa maahan hermostuneena. "Mennääks jo?" No mennään.
Kohta on työviikko taas pulkassa. Meneepä aika nopeasti. Puolustusvoimilla on niin mahtavia tyyppejä palkkalistalla, että mun täytyy varmaan hakeutua sinne töihin tai mennä naimisiin jonkun kivan solttupojan kanssa. Kumpihan olisi helpompaa? Tuomas hiljaa.
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Höntin terveiset!
Heippa anonyymi, höntti täällä hei. En todellakaan aio joka päivä kamerasta siirtää kuvia tietokoneelle ja tänne blogiin. Vaikka pyyntö olikin niin kohtelias. Kotiin pääsen kuitenkin vasta kuuden aikoihin ja sitten menen yleensä vielä ulos hillumaan. Laitan sitten kun jaksan/ehdin.
Rakkain terveisin,
Möge Mörtsi my man
Tänään tein jotakin niinkin jännittävää kuin pesin pyykkiä ja silitin. Ou jee! On muuten Plumilla hieno ja moderni pyykkikone ja vielä kuivausrumpu. Piti vuokraemäntä Maaria varmaan vähän hölmönä kun ei edes kuivausrumpua osannut käyttää. Vaatteet olivat kuumia ja aikalailla kuivia kun se sieltä kaivoin esille. Muuten, töissä kuulin, että mulla on kesäkuussa vielä kaksi lomapäivää. Nice! Pitää alkaa vähän suunnitella mitä silloin tekisi. Olla Pariiissa vai vai lähteäkö muualle? Siinä vasta kysymys. Huomenna menen erään uuden suomalaisen tuttavuuden luo kahville ja lauantaina mulla on vapaamuotoiset cocktailkutsut. Ja olisi mulla torstaiksi ja perjantaiksi myös useita mahdollisia vapaa-ajan juttuja. Oli ihan kiva olla enimmäkseen kotosalla tämä ilta, tosin hipsin tuohon naapuriin syömään kanaa ja jälkkäriksi Maarian all time favoritea crème brûléetä. Kyllä ranskalaiset osaavat tehdä jälkkäreitä, ei voi muuta sanoa! Kun olin mussuttanut niin hyvin itse, kipaisin kaupan kautta ja ostin kolmioleipiä...lähistöllä asuvalle kodittomalle miehelle. Hän nukkuu aika usein itse kyhätyssä pesässä virastorakennuksen edessä. Mutta pahvilaatikko oli tyhjä. Kaipa annan sen hänelle huomenna tai sitten aamulla metroaseman kupeessa kerjäävälle miehelle. Mulle tulee aina paha mieli kun he kyyhöttävät siinä ja mä mietin josko söisin japanilaista udonia vai chèvresalaattia tänään. Mikäköhän heidän elämässään on mennyt vikaan? Usein he vielä nukkuvat luksusliikkeiden edessä, siinä on aikamoinen kontrasti. Eilen eräs mies oli makuuasennossa hienon liikkeen edessä ja luki taskulampun valossa romskua. Näytti aika tyytyväiseltä, kuin olisi retkellä partiokavereiden kanssa. Huhtikuun reissun aikana mun huomioni kiinnitti ruokakaupan oven edessä majaileva mies. Hänellä ei ollut pahvilaatikkoa tai mitään itse kyhättyä petiä vaan ihan kunnon patja. Mihin ihmeeseen hän sen patjan vie päiväksi kun liike on auki?
Rakkain terveisin,
Möge Mörtsi my man
Tänään tein jotakin niinkin jännittävää kuin pesin pyykkiä ja silitin. Ou jee! On muuten Plumilla hieno ja moderni pyykkikone ja vielä kuivausrumpu. Piti vuokraemäntä Maaria varmaan vähän hölmönä kun ei edes kuivausrumpua osannut käyttää. Vaatteet olivat kuumia ja aikalailla kuivia kun se sieltä kaivoin esille. Muuten, töissä kuulin, että mulla on kesäkuussa vielä kaksi lomapäivää. Nice! Pitää alkaa vähän suunnitella mitä silloin tekisi. Olla Pariiissa vai vai lähteäkö muualle? Siinä vasta kysymys. Huomenna menen erään uuden suomalaisen tuttavuuden luo kahville ja lauantaina mulla on vapaamuotoiset cocktailkutsut. Ja olisi mulla torstaiksi ja perjantaiksi myös useita mahdollisia vapaa-ajan juttuja. Oli ihan kiva olla enimmäkseen kotosalla tämä ilta, tosin hipsin tuohon naapuriin syömään kanaa ja jälkkäriksi Maarian all time favoritea crème brûléetä. Kyllä ranskalaiset osaavat tehdä jälkkäreitä, ei voi muuta sanoa! Kun olin mussuttanut niin hyvin itse, kipaisin kaupan kautta ja ostin kolmioleipiä...lähistöllä asuvalle kodittomalle miehelle. Hän nukkuu aika usein itse kyhätyssä pesässä virastorakennuksen edessä. Mutta pahvilaatikko oli tyhjä. Kaipa annan sen hänelle huomenna tai sitten aamulla metroaseman kupeessa kerjäävälle miehelle. Mulle tulee aina paha mieli kun he kyyhöttävät siinä ja mä mietin josko söisin japanilaista udonia vai chèvresalaattia tänään. Mikäköhän heidän elämässään on mennyt vikaan? Usein he vielä nukkuvat luksusliikkeiden edessä, siinä on aikamoinen kontrasti. Eilen eräs mies oli makuuasennossa hienon liikkeen edessä ja luki taskulampun valossa romskua. Näytti aika tyytyväiseltä, kuin olisi retkellä partiokavereiden kanssa. Huhtikuun reissun aikana mun huomioni kiinnitti ruokakaupan oven edessä majaileva mies. Hänellä ei ollut pahvilaatikkoa tai mitään itse kyhättyä petiä vaan ihan kunnon patja. Mihin ihmeeseen hän sen patjan vie päiväksi kun liike on auki?
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Kulttuuririippuvainen täällä hei!
Juuri hipsin kotiin ja nukkumaanmenoaika lähestyy uhkaavasti. Oi oi. Olin juuri La Pagode-leffateatterissa katselemassa taiteellisia lyhytelokuvia.VMP sanoisi Tuomas, vai mitä lyhenteitä ne hyväkäytöksiset miehet käyttävätkään. Oli kuulkaas tilittäviä miljonäärejä, sairaasta enosta kertovia naisia ja hytkyviä ladyja. Jännittäävää sanoo Mörri korrektisti. Kutsun sain Plumilta, hänen mukaansa miljöö on niin upea että sinne pitää mennä. Ja hyvin oikeassa hän oli. Se paikka oli upea ja puutarha oli todella tunnelmallinen. Ilmaisten kulttuuriherkkujen lisäksi saimme Ruinart-samppanjaa ja leipäsiä. Meinasin pyytää makeaa spumantea mutta eivät ne tarjoilijat olisi ymmärtäneet vitsiä. En ollut syönyt illallista, joten leipäsiä ahmin todella hienostuneesti. Laukkuun olisi tietty voinut myös piilottaa mutta inhoan muruja.
Kun tulin metrolla töistä tänään, eräs turkoosipaitainen heppu koetti vähän iskeä Maariaa. Vahingossa vähän käsipeliä ja näin. Kun lähdin suunnistamaan uloskäynnin suuntaan huomasin, että se heppu seuraa mua. Kivasti tein sellaisen Top Gunista opitun väistöliikkeen ja tyyppi päätyi rullaportaisiin ylös ja Mörri talsi toiseen suuntaan. Tietty mies vielä löysi mut mutta tajusi lähteä pois kun mä annoin kylmää kohtelua. Samanlaista oli Bellevillessä perjantaina. Olin kuullut, että kyseessä on aika jännä kaupunginosa. Kun nousin metroasemalta maanpinnalle, oli käynnissä markkinat. Söin oikein hyvää intialais-pakistanilaista ruokaa ja ajattelin tutustua seutuun. Aika pian lähdin pois. Miehet ottivat vähän liikaa kontaktia ja ehdottelivat jänniä juttuja. En edes ollut provosoivasti pukeutunut (siihen mun tavalliseen tuubitoppiin ja hotpantseihin siis). Yksi taisi ehdottaa peittävämpää pukeutumista (nobody wants to look at that!) ja toiset olivat hyvin kiinnostuneita mun mekosta. Adios! Jos menen uudelleen (ruoka oli nimittäin todella hyvää) otan jonkun mukaan. Mutta verrattuna Napoliin miehet antavat periksi todella äkkiä. Siellä olivat todella sinnikkäitä pirulaisia.
Ja juu Tuomas, pitäisi nauttia tästä harvinaislaatuisesta huomiosta. Mutta sen sanon, että ranskalaismiehet ovat tavattoman komeita. Ovat saaneet aimo annoksen kauneussauvasta! Vähän kuten lentokapteenit. Mikähän siinä on? Kaikki ranskalaiset myös näyttävät hyviltä edes yrittämättä kauheasti. Tai ainakin saavat sen näyttämään siltä. Mä tuherran huulipunan kanssa ja taputtelen peitepuikkoja ja ei onnistu! No fair.
Ostin myös tänään Navigo-metrokortin. Ei ollut virkailija käynyt Maarian "näin palvelet asiakasta aurinkoisesti"-kurssia. Oli harvinaisen töykeä. Nyt ei tarvitse säheltää niiden carnet-lippujen kanssa vaan voin viuhahtaa kortin kanssa portista. Laskin suurella matemaattisella pieteetillä, että mun kannataa hankkia se Navigo. Vähän laskeskelin kuinka paljon reissaan metrolla. Vastaus on yllättävän paljon. On niin aikuinen olo kun reissaan aamulla metrolla töihin. Yleensä ennen ysiä on aika täyttä mutta ei sairaalloisen. Monet pariisilaiset lukevat kirjaa tai lehteä. Mulla on vieläkin tasapaino-ongelmia, joten yritän viehkeästi seistä kuten purjehduksella opetettiin. Jalat aika levällään ja polvet vähän taivutettuna.
Ja hei, ostin muutakin. Kävin Oopperassa ostamassa lipun katsomaan modernia balettia kesäkuun lopussa. Lippu oli kympin ja on virkailijan mukaan oikein kelpo paikka. Kuvassa oli kaksi vähäpukeista miestä. Se ei tietty vaikuttanut mun päätökseen mitenkään. Onpas teillä likainen mielikuvitus! Myös muut musikaalit, näytelmät, näyttelyt ovat harkinnassa.
Kun tulin metrolla töistä tänään, eräs turkoosipaitainen heppu koetti vähän iskeä Maariaa. Vahingossa vähän käsipeliä ja näin. Kun lähdin suunnistamaan uloskäynnin suuntaan huomasin, että se heppu seuraa mua. Kivasti tein sellaisen Top Gunista opitun väistöliikkeen ja tyyppi päätyi rullaportaisiin ylös ja Mörri talsi toiseen suuntaan. Tietty mies vielä löysi mut mutta tajusi lähteä pois kun mä annoin kylmää kohtelua. Samanlaista oli Bellevillessä perjantaina. Olin kuullut, että kyseessä on aika jännä kaupunginosa. Kun nousin metroasemalta maanpinnalle, oli käynnissä markkinat. Söin oikein hyvää intialais-pakistanilaista ruokaa ja ajattelin tutustua seutuun. Aika pian lähdin pois. Miehet ottivat vähän liikaa kontaktia ja ehdottelivat jänniä juttuja. En edes ollut provosoivasti pukeutunut (siihen mun tavalliseen tuubitoppiin ja hotpantseihin siis). Yksi taisi ehdottaa peittävämpää pukeutumista (nobody wants to look at that!) ja toiset olivat hyvin kiinnostuneita mun mekosta. Adios! Jos menen uudelleen (ruoka oli nimittäin todella hyvää) otan jonkun mukaan. Mutta verrattuna Napoliin miehet antavat periksi todella äkkiä. Siellä olivat todella sinnikkäitä pirulaisia.
Ja juu Tuomas, pitäisi nauttia tästä harvinaislaatuisesta huomiosta. Mutta sen sanon, että ranskalaismiehet ovat tavattoman komeita. Ovat saaneet aimo annoksen kauneussauvasta! Vähän kuten lentokapteenit. Mikähän siinä on? Kaikki ranskalaiset myös näyttävät hyviltä edes yrittämättä kauheasti. Tai ainakin saavat sen näyttämään siltä. Mä tuherran huulipunan kanssa ja taputtelen peitepuikkoja ja ei onnistu! No fair.
Ostin myös tänään Navigo-metrokortin. Ei ollut virkailija käynyt Maarian "näin palvelet asiakasta aurinkoisesti"-kurssia. Oli harvinaisen töykeä. Nyt ei tarvitse säheltää niiden carnet-lippujen kanssa vaan voin viuhahtaa kortin kanssa portista. Laskin suurella matemaattisella pieteetillä, että mun kannataa hankkia se Navigo. Vähän laskeskelin kuinka paljon reissaan metrolla. Vastaus on yllättävän paljon. On niin aikuinen olo kun reissaan aamulla metrolla töihin. Yleensä ennen ysiä on aika täyttä mutta ei sairaalloisen. Monet pariisilaiset lukevat kirjaa tai lehteä. Mulla on vieläkin tasapaino-ongelmia, joten yritän viehkeästi seistä kuten purjehduksella opetettiin. Jalat aika levällään ja polvet vähän taivutettuna.
Ja hei, ostin muutakin. Kävin Oopperassa ostamassa lipun katsomaan modernia balettia kesäkuun lopussa. Lippu oli kympin ja on virkailijan mukaan oikein kelpo paikka. Kuvassa oli kaksi vähäpukeista miestä. Se ei tietty vaikuttanut mun päätökseen mitenkään. Onpas teillä likainen mielikuvitus! Myös muut musikaalit, näytelmät, näyttelyt ovat harkinnassa.
Tähän loppuun laitoin umpimähkään kaksi valokuvaa. Toinen on nätiltä Vosgesin aukiolta ja toinen on Père Lachaisen hautausmaalta. Saatte arvata ihan itse kumpi on kumpi. Hautausmaa oli oikein kiva ja rauhallinen, tosin on ihan hauskaa että hautausmaalle tarvitsee kartan! Kävin katsomassa kuuluisuuksien hautoja, kuten Edith Piafin, Moliéren, Balzacin ja tietty Morrisonin. Yllättäen eniten ihmisiä oli Oscar Wilden haudalla (eikä Morrisonin kuten olin odottanut) mutta taisi olla vain sattumaa. Kuinka paljon ranskalaisia mahtaa kismittää, että Morrison ja Wilde ovat hautausmaan vetonauloja (laajaa empiiristä tutkimusta hyödyntäen vedän tämän johtopäätöksen tietty) eivätkä ranskalaiset suurherrat! Muuten, laajan tieteellisen tutkimuksen suoritettuani olen päättänyt, että töihin voi mennä ilman sukkahousuja. Ei sitä katsos yliopistoa turhaan ole käyty!
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Hellurihei, Pariisi täällä hei!
Long time no see, ystävät! Maaria on ollut kivalla pidennetyllä viikonlopulla rosé-vinkkua nauttien. Ai ai, huomenna alkaa taas arki. Tosin viikonlopun aikana huomasin ajattelevani usein työjuttuja, ei ole hyvä tämä. Ihanaa, että viihdyn harjoittelussa mutta kyllä vapaa-aika on vapaa-aikaa. Niih. Nyt on vielä kauhea väsy, kyllä lomailu vie voimat.
Perjantai-illan vietin Comédie Françaisessa Ubu Roi-näytelmää katsoen. Tai oikeastaan kuikkien, sillä oli jonottanut muiden köyhäilijöiden kanssa 5 egen lippuja tuntia ennen näytöksen alkua. Näillä lipuilla on siis rajoitettu näkyvyys. Vähän kurkin ja kääntelin ja vääntelin nassua, niin johan pelitti! Mun paikka oli kolmannella parvella (niitä oli siis neljä) sivussa. Kyseessä oli hauska ja absurdi näytelmä keplottelusta, ilkeydestä ja vallan tavoittelusta. Lavastus oli todella hieno, samoin musiikki ja "tehosteet". Välillä hymähdin itsekin mutta enimmäkseen finessit ja juonenkäänteet menivät ihan ohi. Menin enimmäkseen tunnelman ja kokemuksen vuoksi ja oh mama, oli kyllä mahtava paikka! Ei oltu kultaa, punaista samettia ja pröysteilevää eleganssia säästetty. Työntekijät näyttivät kivasti paikan mustissa asuissaan ihan Maariallekin. Mä olin mustassa mekossani aika hienosti pukeutunut, farkut ja shortsit olivat aika norminäky salissa. Ennen näytöstä piipahdin äärimmäisen suosittuun japanilaisraflaan mun vieressä ja maiskutin udonia, vähän kuin paksua raaksi jäänyttä spaghettia. Herkullisesta kuvauksesta huolimatta oli hyvää!
Eilen menin käyskentelemään Versaillesin puutarhaan ja on sillä ihan kivasti kokoa. Olkihattu oli päässä, iho aurinkorasvalla kuorrutettu ja reidukat ja jalat Compeed-tikulla rasvattu liukkaiksi. Lauran antama pieni vesipullo laukkuun ja andiamo! Itse linnassa olen siis käynyt mutta sillä reissulla puutarha jäi melkein kokoaan näkemättä. Nyt kävelin nelisen tuntia ympäriinsä aluella (yhden pätkän menin sellaisella söpöllä pikkujunalla). Kyllä oli puisto rakennuksineen ja istutuksineen aikamoinen näky! Ihana oli Marie Antoinetten alue, joka oli täynnä kukkia, "vaatimattomampia" rakennuksia, lampia...pieneläintarhakin löytyi! Kivasti hän siellä haahuili ympäriinsä (tai varmaan raavaat miehet kantoivat ympäriinsä). Paljon oli ihmisiä viettämässä lauantaita perheen kanssa istuen nurtsilla ja soudellen ympäriinsä. Onhan se aika paratiisi. No sillä paratiisissa viihdyin minäkin aika kauan ja tuli kiirus sinne suomalaiskirjailijan julkkareihin. Kaiken lisäksi rautatieasemalla oli jonkinlainen kaaos ja junamatka, joka oli tullessa kestänyt parikymmentä minsaa kesti nyt yli tunnin. Huoh, mekko niskaan ja menoksi Millelacs-raflaan! Siellä oli ranskalaisia ja suomalaisia ystäviä juhlistamassa kirjailijan saavutusta...ja minä. Oikein oli kivaa, tutustuin omistajaan/kokkiin Leaan ja vieraisiin plus tietty juhlakaluun. Kir finlandais oli très bon! Kentis pitäisi kirjakin lukaista?
Tänään menin alakertaan lounaalle ja oikein kelpo paikka oli! Ensi kerralla kokeilen 10 euron annosta, johon on koottu samalla lautaselle maistiaiset alkuruuasta, pääruoasta ja jälkkärista. Kahvi ja viini kuuluu hintaan. Ei paha! Tämän päivän museoelämykseen kuului Jacquemart-Andrén museo ja Maillol-museo. Kumpikaan ei ollut tosin ilmainen tänään-iso damn sille! Andrén museota on parikin Pariisissa asuvaa suomalaista kehunut ja aika mahtava se olikin. Kyseessä on siis upea entinen yksityiskoti, jossa asunut pariskunta oli kunnostautunut taiteen keräämisessä. Maillol-museossa oli Miró-näyttely, jossa mun porukat kävivät huhtikuussa. Mä pidin Mirón teosten muodoista ja väreistä vaikkakin osa teoksista oli aika...outoja. Jaahas, vanne jossa on kenkä. Voisin tähän tietysti myös kirjoittaa Mirón näkemyksestä naisen asemasta yhteiskunnassa mutta...enpäs viitsi.
Keittiössä Plum toruu Gaïaa. Mun aamu alkaa yleensä sillä, että kuulen "Naughty girl Gaïa!" "Sit Gaïa, sit!" "Nooooo Gaïa no, what have you done?!" keittiön suunnilta. Gaïa-rukka, ja Plum-parka. Pennut nyt vaan voivat olla ihan tajuttoman rasittavia (ei sentään meidän Huu, joka oli aina esimerkillinen pentuna) ja jackrusselit nyt vaativat aika paljon aktiviteettia. Pari tuntia sitten Gaïa rikkoi kukkaruukun/söi kukan. Joka tapauksessa sotku oli melkoinen. Ihan hyvä hän on keksimään tekemistä itselleen, ei siinä mitään.
Kuvia niin kohteliaasti ja kivasti pyydettiin, niin tähän läiskesen nyt pari. Huusta piti laittaa kuva myös kun ikävä on kova. Oma rakas. Tuo Eiffel-kuva on todella epätarkka, räpsäisin sen kiireessä. Sorkke.
PS: Pottatukkaa ei saa pilkata.
Perjantai-illan vietin Comédie Françaisessa Ubu Roi-näytelmää katsoen. Tai oikeastaan kuikkien, sillä oli jonottanut muiden köyhäilijöiden kanssa 5 egen lippuja tuntia ennen näytöksen alkua. Näillä lipuilla on siis rajoitettu näkyvyys. Vähän kurkin ja kääntelin ja vääntelin nassua, niin johan pelitti! Mun paikka oli kolmannella parvella (niitä oli siis neljä) sivussa. Kyseessä oli hauska ja absurdi näytelmä keplottelusta, ilkeydestä ja vallan tavoittelusta. Lavastus oli todella hieno, samoin musiikki ja "tehosteet". Välillä hymähdin itsekin mutta enimmäkseen finessit ja juonenkäänteet menivät ihan ohi. Menin enimmäkseen tunnelman ja kokemuksen vuoksi ja oh mama, oli kyllä mahtava paikka! Ei oltu kultaa, punaista samettia ja pröysteilevää eleganssia säästetty. Työntekijät näyttivät kivasti paikan mustissa asuissaan ihan Maariallekin. Mä olin mustassa mekossani aika hienosti pukeutunut, farkut ja shortsit olivat aika norminäky salissa. Ennen näytöstä piipahdin äärimmäisen suosittuun japanilaisraflaan mun vieressä ja maiskutin udonia, vähän kuin paksua raaksi jäänyttä spaghettia. Herkullisesta kuvauksesta huolimatta oli hyvää!
Eilen menin käyskentelemään Versaillesin puutarhaan ja on sillä ihan kivasti kokoa. Olkihattu oli päässä, iho aurinkorasvalla kuorrutettu ja reidukat ja jalat Compeed-tikulla rasvattu liukkaiksi. Lauran antama pieni vesipullo laukkuun ja andiamo! Itse linnassa olen siis käynyt mutta sillä reissulla puutarha jäi melkein kokoaan näkemättä. Nyt kävelin nelisen tuntia ympäriinsä aluella (yhden pätkän menin sellaisella söpöllä pikkujunalla). Kyllä oli puisto rakennuksineen ja istutuksineen aikamoinen näky! Ihana oli Marie Antoinetten alue, joka oli täynnä kukkia, "vaatimattomampia" rakennuksia, lampia...pieneläintarhakin löytyi! Kivasti hän siellä haahuili ympäriinsä (tai varmaan raavaat miehet kantoivat ympäriinsä). Paljon oli ihmisiä viettämässä lauantaita perheen kanssa istuen nurtsilla ja soudellen ympäriinsä. Onhan se aika paratiisi. No sillä paratiisissa viihdyin minäkin aika kauan ja tuli kiirus sinne suomalaiskirjailijan julkkareihin. Kaiken lisäksi rautatieasemalla oli jonkinlainen kaaos ja junamatka, joka oli tullessa kestänyt parikymmentä minsaa kesti nyt yli tunnin. Huoh, mekko niskaan ja menoksi Millelacs-raflaan! Siellä oli ranskalaisia ja suomalaisia ystäviä juhlistamassa kirjailijan saavutusta...ja minä. Oikein oli kivaa, tutustuin omistajaan/kokkiin Leaan ja vieraisiin plus tietty juhlakaluun. Kir finlandais oli très bon! Kentis pitäisi kirjakin lukaista?
Tänään menin alakertaan lounaalle ja oikein kelpo paikka oli! Ensi kerralla kokeilen 10 euron annosta, johon on koottu samalla lautaselle maistiaiset alkuruuasta, pääruoasta ja jälkkärista. Kahvi ja viini kuuluu hintaan. Ei paha! Tämän päivän museoelämykseen kuului Jacquemart-Andrén museo ja Maillol-museo. Kumpikaan ei ollut tosin ilmainen tänään-iso damn sille! Andrén museota on parikin Pariisissa asuvaa suomalaista kehunut ja aika mahtava se olikin. Kyseessä on siis upea entinen yksityiskoti, jossa asunut pariskunta oli kunnostautunut taiteen keräämisessä. Maillol-museossa oli Miró-näyttely, jossa mun porukat kävivät huhtikuussa. Mä pidin Mirón teosten muodoista ja väreistä vaikkakin osa teoksista oli aika...outoja. Jaahas, vanne jossa on kenkä. Voisin tähän tietysti myös kirjoittaa Mirón näkemyksestä naisen asemasta yhteiskunnassa mutta...enpäs viitsi.
Kuvia niin kohteliaasti ja kivasti pyydettiin, niin tähän läiskesen nyt pari. Huusta piti laittaa kuva myös kun ikävä on kova. Oma rakas. Tuo Eiffel-kuva on todella epätarkka, räpsäisin sen kiireessä. Sorkke.
PS: Pottatukkaa ei saa pilkata.
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Tyhmä tyhmä päivä
Ei ollut kiva päivä tämä. Aamulla havaitsin eräitä yllättäviä ongelmia ja sydän alkoi heti tykyttää. Liittyy siis yllättäävään cash flow-ongelmaan. Lisäksi maalarit ovat talossa ja Maarialla ei ole hehkeä olo. Hienosti kirjoitin kiertoilmaisulla, jotta Tuomas ei alkaisi voimaan pahoin. On ollut sellainen rumatyhmäkökkö-päivä. Onneksi perhe kivasti tuntuu tykkäävän musta tai jotain ja kohta yksi ongelma on bye bye. Maalareille eivät kenties voi mitään, aina änkevät kuukausittain kylään vaikka eivät ole tervetulleita. Niin, mun perhe kyllä rocks. Ihan kivasti se haikara sen pudotuspaikan valitsi. Jaahas, Esivallankatu ja töms maahan vaan! Veli tosin väittää, että ovikello soi ja rappusilla odotti Mörri korissa. Ilkeä isoveli se sellainen. Tosin nyt on veli pehmentynyt ja sisko on kuulema sellain ihan ok.
Tein tänään kivan kävelylenkin keskittyen tähän mun 2. kaupunginosaan, aka Maarian hoodi. Pariisista ei toden totta kaupat lopu! Olen vähän koettanut kierrellä ja miettiä minne mun kannattaisi rynnätä alennusmyyntien alettua. Töistä en ota vapaata mutta illalla menen kyllä pariin eityisen kivalta vaikuttavaan paikkaan katsomaan mitä ensimmäisen rynnäkön jäljiltä on jäänyt jäljelle. Ainaskin Caroll (Maarialle suunniteltu mallisto) ja sitten yksi liike vartin päässä mun kodista. Siellä näytti olevan kaikkea söpöä, sydämiä, pilkkua jne. Yhdet ballerinat täytyy varmaan ostaa. Pariisilaispuistojen hiekkapöly pilaa mun laukut ja kengät. Niitä sitten hinkkaan kostealla pyyhkeenlaidalla. No mutta on ne puistot sellain ihan jees kuitenkin! Ja lastenvaateliikkeitä löytyy ihan simona. Hienosti on pariisilaislapset puettu. Ei ole kurahaalareita tai maripaitoja näkynyt, on kiiltonahkakenkiä ja laskeutuvia kukkamekkoja sen sijaan. Pieniä aikuisia nääs.
Kävelykierroksella eräs amerikkalainen tuli kysymään tietä hänen hotellilleen. Oli vähän vaikea lukea sitä hänen peruskarttaansa, joten otin esille mun superkartan, joka on paaaaljon tarkempi. Tosin iskän lainaamasta karttakirjasta on jo kannet irronnut. On ollut semisti kovassa käytössä. Mutta kivasti autoin. Hän sitten perusjenkkitapaan small talkasi vähän Maarian kanssa ja kyseli missä hotellissa asun jne. Kun kerroin olevani täällä harjoittelussa, hän kysyi että muodin parissa vai. Mörri ilahtui. Vähän erilaisissa tehtävissä, vastasin. Mutta että Maaria voisi olla harjoittelussa muotialalla? Kukaan ei nyt sitten ikävästi riko mun kuvitelmia (Tuomas). Voi tietty olla, että hänen mielestään kaikki Pariisissa ovat muotialalla. Mutta mä nyt päätin (kun oli päivä ollut vähän kökkö) uskoa, että Maaria on sen näköinen että voisi olla muotialalla. Eiks joo? Itse asiassa, olen saanut positiivista palautetta mun pukeutumisesta töissä. Olen kuulema ranskalaisen näköinen. Ihanaa! Tosin ranskalaiset voisivat olla toista mieltä asiasta. Metrossa muuten joku ihaili viime viikolla mun punaista Pariisista ostettua rusettia. Ihan ranskalainen siis.
Huomenna taas uusi päivä.
Tein tänään kivan kävelylenkin keskittyen tähän mun 2. kaupunginosaan, aka Maarian hoodi. Pariisista ei toden totta kaupat lopu! Olen vähän koettanut kierrellä ja miettiä minne mun kannattaisi rynnätä alennusmyyntien alettua. Töistä en ota vapaata mutta illalla menen kyllä pariin eityisen kivalta vaikuttavaan paikkaan katsomaan mitä ensimmäisen rynnäkön jäljiltä on jäänyt jäljelle. Ainaskin Caroll (Maarialle suunniteltu mallisto) ja sitten yksi liike vartin päässä mun kodista. Siellä näytti olevan kaikkea söpöä, sydämiä, pilkkua jne. Yhdet ballerinat täytyy varmaan ostaa. Pariisilaispuistojen hiekkapöly pilaa mun laukut ja kengät. Niitä sitten hinkkaan kostealla pyyhkeenlaidalla. No mutta on ne puistot sellain ihan jees kuitenkin! Ja lastenvaateliikkeitä löytyy ihan simona. Hienosti on pariisilaislapset puettu. Ei ole kurahaalareita tai maripaitoja näkynyt, on kiiltonahkakenkiä ja laskeutuvia kukkamekkoja sen sijaan. Pieniä aikuisia nääs.
Kävelykierroksella eräs amerikkalainen tuli kysymään tietä hänen hotellilleen. Oli vähän vaikea lukea sitä hänen peruskarttaansa, joten otin esille mun superkartan, joka on paaaaljon tarkempi. Tosin iskän lainaamasta karttakirjasta on jo kannet irronnut. On ollut semisti kovassa käytössä. Mutta kivasti autoin. Hän sitten perusjenkkitapaan small talkasi vähän Maarian kanssa ja kyseli missä hotellissa asun jne. Kun kerroin olevani täällä harjoittelussa, hän kysyi että muodin parissa vai. Mörri ilahtui. Vähän erilaisissa tehtävissä, vastasin. Mutta että Maaria voisi olla harjoittelussa muotialalla? Kukaan ei nyt sitten ikävästi riko mun kuvitelmia (Tuomas). Voi tietty olla, että hänen mielestään kaikki Pariisissa ovat muotialalla. Mutta mä nyt päätin (kun oli päivä ollut vähän kökkö) uskoa, että Maaria on sen näköinen että voisi olla muotialalla. Eiks joo? Itse asiassa, olen saanut positiivista palautetta mun pukeutumisesta töissä. Olen kuulema ranskalaisen näköinen. Ihanaa! Tosin ranskalaiset voisivat olla toista mieltä asiasta. Metrossa muuten joku ihaili viime viikolla mun punaista Pariisista ostettua rusettia. Ihan ranskalainen siis.
Huomenna taas uusi päivä.
torstai 2. kesäkuuta 2011
Pihviä ja vapaapäiviä
Eilen vietin hirmukivan illan työporukan kesken. Ja arvatkaa mitä? Söin pihviä...ja pidin siitä! Menimme raflaan ja kun aloin kysellä ruokalistan perään mulle ilmoitettiin, että tässä paikassa tarjoillaan vain yhtä ruokaa. Jaahas. Lihaa. Valmistauduin suureen henkiseen koitokseen mutta mun yllätyksekseni se liha oli todella hyvää. Ei tullut yhtään sattumaa tai hampaiden väliin jäävää juttua vastaan. Kastike oli todella hyvää, muistutti usein etanoiden kanssa tarjoiltavaa valkosipulikastiketta. Iso läjä ranskiksia oli kanssa. Sai muuten myös santsata, tädit kävelivät ympäriinsä tarjoten lisää ruokaa. Lisää lihaa mä en tohdinnut ottaa, don't want to risk it. Pähkinäsalaattia alkuruoaksi ja otin mansikka"tulppaanin" jälkkäriksi. Pitää viedä suomalaiset vieraat sinne. Ja sitten yllätyspaikkaan, johon tutustuin myös eilen! Kjeh kjeh.
Vieraista puheenollen, monet ovat ilmoittaneet halustaan tulla Pariisiin käymään elokuussa. Se on fine, näillä näkymin mun viimeinen työpäivä on pe 12.08. Mun lento on la 20.08. ja olen alustavasti ajatellut olla nelisen päivää Lontoossa ennen kotiinlentoa. Ja Pariisi on sitten aikalailla kuollut elokuussa, suurin osa rafloista on kiinni ja suurin osa pariisilaisista lähtee lomalle loikoilemaan rannalle. Mâconissa ollessani toimistolle jäi pari hassua ihmistä elokuussa. Tai siis on täällä tietty turisteja! Niin että kesäkuu tai heinäkuu voisivat olla kivoimmat kuukaudet tulla käymään. Mutta ihan tietty miten parhaiten käy.
Mulla siis on nyt lomaa sunnuntaihin saakka, kiva kiva. Vähemmän kiva on tälläinen yllättävä ongelma, jonka älysin tänä aamuna. Not nice. No eiköhän sekin tästä selkene. Menin Palais Royaliin puistoon lukemaan kertomuksia Pariisista ja kävin läheisessä viinibaari/ravintola Juvenile'ssä syömässä chèvresalaatin. Olen monta kertaa yrittänyt sisään mutta se on aina piukassa sakkia. Score! Nyt otan torkut ja mietin mitä tekisin tänä iltana. Kutkuttaisi mennä teatteriin, katsotaan mikä on auki. Aika paljon oli paikat kiinni tänään.
ZZZZZZZZ. Kroohpyyh.
Vieraista puheenollen, monet ovat ilmoittaneet halustaan tulla Pariisiin käymään elokuussa. Se on fine, näillä näkymin mun viimeinen työpäivä on pe 12.08. Mun lento on la 20.08. ja olen alustavasti ajatellut olla nelisen päivää Lontoossa ennen kotiinlentoa. Ja Pariisi on sitten aikalailla kuollut elokuussa, suurin osa rafloista on kiinni ja suurin osa pariisilaisista lähtee lomalle loikoilemaan rannalle. Mâconissa ollessani toimistolle jäi pari hassua ihmistä elokuussa. Tai siis on täällä tietty turisteja! Niin että kesäkuu tai heinäkuu voisivat olla kivoimmat kuukaudet tulla käymään. Mutta ihan tietty miten parhaiten käy.
Mulla siis on nyt lomaa sunnuntaihin saakka, kiva kiva. Vähemmän kiva on tälläinen yllättävä ongelma, jonka älysin tänä aamuna. Not nice. No eiköhän sekin tästä selkene. Menin Palais Royaliin puistoon lukemaan kertomuksia Pariisista ja kävin läheisessä viinibaari/ravintola Juvenile'ssä syömässä chèvresalaatin. Olen monta kertaa yrittänyt sisään mutta se on aina piukassa sakkia. Score! Nyt otan torkut ja mietin mitä tekisin tänä iltana. Kutkuttaisi mennä teatteriin, katsotaan mikä on auki. Aika paljon oli paikat kiinni tänään.
ZZZZZZZZ. Kroohpyyh.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)