Mögemäinen tukka

Mulla oli tänään vapaapäivä, joten tietysti heräsin 05:30, kävin juoksulenkillä, pakastin leipää...No juu en. Heräsin vähän ennen klo 11 (en oikein ymmärrä itsekään miksi niin aikaisin) siihen, että putkimies höpisi Plumin kanssa. Näemmä Sophie oli käyttänyt Plumin yliherkkää vessanpönttöä ja rikkonut sen. Tämä on siis se sama pönttö, johon joku edellinen hölmötiainen oli tiputtanut tamponin (tätä on kuulemani mukaan liikkeellä Pariisissa) ja tukkinut putken. Silloin takuuvuokra jäi Plumin kätösiin. Nyt oli hivenen pienempi potti kyseessä, viisikymppiä. Anywhoo, en ole itse mennyt lähellekään Plumin vessaa enkä aiokaan.

Mulla oli suuri halu mennä mun lähellä sijaitsevaan L de Liza-baariin haukkaamaan libanonilaisia herkkuja. Alas, se oli tietysti kiinni. Tämä halvempi puoli on auki ainoastaan arkisin klo 15 asti. Tarkoituksena on siis, että työssäkäyvät ahkerat ihmiset (kuten Möge Mörtsi) eivät ikinä pääse sinne. Unohdetaan se, että paikallisilla on vähän pidemmät lounastauot kuin Suomessa. Nyt oli rafla laitettu kiinni, muksut pakattu autoon ja ajettu etelään chillailemaan. Sen sijaan vieressä sijaitseva kalliimpi raflapuoli oli auki ja menin sinne lahjoittamaan mun pennoseni. Olen täällä nyt kolme kertaa syönyt libanonilaista ja se on aina herkkua. Suuri määrä pientä söheröä lautasella,varsinkin hummus on Mörrin mieleen.

Eilen huomasin Avenue Rappilla kampaamon, joka yllättävän halvan oloinen. Vaikutti kampaamoalan Mustalta Pörssiltä, "Miksi maksaa enemmän?"-tyylisiä keltaisia lappuja ympäriinsä. Hyvän laadun tae, eikös vaan? Mun takatukka kismitti mua aivan valtavasti, näytin hiuksineni lätkäpelaajalta (hikoilenkin yhtä seksikkäästi). Pääsin heti käsittelyyn ilman ajanvarausta ja köyhdyin 45 euron verran. Väri laitettiin vain juurikasvua peittämään ja sitten tietysti pesu, leikkaus, föönaus etc. Eikä näytä ainakaan ensi silmäykseltä aivan järkyttävältä, jolly good. Leikkaus on samantyylinen kun mulla on aikaisemmin ollut ja väri alkaa olla keskiruskea. Ei ole siis enää tummanruskea hiilenmusta kuontalo.

Kulttuurista sen verran, että käväisin eilen töiden jälkeen Quai Branly-museossa ja rakastuin. Oli varmaan yksi hienoimmista museoista Pariisissa (in my humble opinion). Hanna pitäisi kovasti, sen tiedän. Veli ei niinkään. Museossa on esillä esineitä Afrikasta, Oseaniasta, Aasiasta ja Amerikasta. Jumalattomat toteemipaalut, koristeelliset naamiot ja taidokkaat korut jättivät sanattomaksi. Siellä sai myös katsoa alkuperäisväestöjen haastatteluita ja lukea artikkeleita heidän tapoihinsa, historiaansa ja kulttuuriinsa liittyen. Mun lemppari oli ehdottomasti Oseania (voi myös johtua siitä, että näin sen ensimmäiseksi). Mahtava, menkää. Tänään minä ja minun uusi tukkani menimme yhdessä Rodin-museoon. Ongelmallista museossa on se, että se menee todella aikaisin kiinni (klo 17:45) mutta monet ovat sitä kehuneet. Pakkohan sinne oli mennä. Museossa oli esillä todella herkällä ja iättömällä tavalla kauniita veistoksia ja patsaita. Siellä sitten talsin narisevien lattioiden päällä ja kiertelin taloa ympäriinsä. Puutarha oli minun lempiosani, ihana keidas keskellä vilisevää Pariisia. Puutarhassakin sai ihastella patsaita ja samalla paistatella päivää. Miinus tulee persoonattomasta itsepalvelukahvilasta. Sinne olisi sopinut paremmin hienostunut ja elegantti teehuone, eikä mikään ketjukahvilan näköinen pulju.

Menin muuten eilen myös uudelleen nauttimaan Quarter d'été-tapahtuman tarjonnasta. Nyt oli Invalidesin sisäpihalla vuorossa Brilliant Corners-tanssiesitys. Alussa en ollut ollenkaan vakuuttunut. Tanssijat liikkuivat vähän aaltoimaisesti ympäri lavaa (mukamas ilman koreografiaa). Okei. Onneksi alun jälkeen alkoi tulla vähän "perinteisempää" tanssia, jossa tanssioiden välillä oli havaittavissa kemiaa sekä saumaton yhteys. Summa summarum, pidin mutten yhtä paljon kuin viimeksi nähdystä kuolemattomasta rakkaustarinasta.

Miten minä muuten taas totun siihen, ettei kukaan tule ottamaan pöydästä tilausta kahvilassa? Tarjoitinkin pitää itse viedä pois. Oh noes.

Halusin mennä erääseen hassuun ravintolaan Bellevillessä, mutta tietysti se oli kiinni. Näin elokuussa se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Mun mielestä ravintoiden (ja muiden asiakaspalvelupaikkojen) henkilökunta ansaitsee pitää lomaa pattereita ladaten. Mutta tarvitseeko ihan kaikkien lähteä lomalle elokuussa? Näin täällä asuvana (hihi, voin sanoa noin vielä pienen aikaa!) on tilanne vähän mälsä. Suuri osa (mikähän mahtaisi olla oikea osuus?) pariisilaisista on nyt  juomassa roséta merenrannalla (tai missä lienevätkään). Tietty jos suuri osa ravintoloiden/baarien/kahviloiden/kauppojen asiakaskunnasta on poissa, on se hyvä hetki laittaa putinki kiinni. Ihan ymmärrettävää. Turisteja palvelevat paikat ovat kyllä auki, Pariisi on nyt pullollaan turisteja. Ensi viikolla myös ihan kuningatarkin tulee kaupunkiin! Mörrin pitää muistaa niiata!

Mä en ole muuten usein Suomessa nähnyt lappuja liikkeiden yms. ovessa, joissa lukisi "Olemme vuosilomalla 1.8.-1.9.2011.". Jännä ajatus.

Menin tutun Tierra del Fuegon vieressä olevaan brasilialaiseen baariin/ravintolaan ja söin todella maukasta kalaa kookoskastikkeessa ja ananasdrinksu toi raikkautta sateiseen ja hiostavaan päivään. Rafla oli aivan mainion näköinen, seinät olivat trooppisen oksennuksen peitossa. Oih, oikein ruokahalu heräsi!

Tänään keli oli juu hiostava ja kuuma. Yhtenä hetkenä aurinko paistoi ja kymmenen minuutin kuluttua rankkasade iski. Bellevillen kaduilla oli oikein vedenpaisumus meneillään, kosket virtasivat villeinä alas katuja. Jos olisin Nooa, olisi pikaisesti alkanut haalia niitä eläimiä kasaan. Laura B:n pyynnöstä lintuja ei ängettäisi arkkiin ollenkaan. Ilkeä Laura.