Maarian Pariisi

No niin, tämän perään on kyselty ja tätä olen kypsytellyt päässäni. Olin Pariisissa kolme kuukautta ja sen ajanjakson aikana ehdin touhuta yhtä sun toista. Tässä on Maarian lista Pariisin helmistä (jotka eivät ole missään erityisessä järjestyksessä). Niin siis pieni osa niistä.

Ravintolat:

La Tour d'Argent. 15, quai de la Tournelle.

Tämä oli syntymäpäivälahja porukoiltani, bless their hearts. Paikka on äärimmäisen hienostunut ja olo oli ehdottomasti vaivaantunut ja hermostunut. Ruoka oli aivan uskomattoman hyvää ja palvelu oli (jäykällä tavalla) loistavaa. Aina oli (varsinkin naisihmisellä) saattaja ja näköala Notre Damen suuntaan oli erittäin kaunis. Itse jätin väliin numeroidun verisen ankan, joka on paikan kuuluin annos.Viinilista on turistinähtävyys ja viinikellari äärimmäisen kuuluisa. Kjeh kjeh, molemmat nähty! Paksu lomakko (mittakaavassa ylileveä kuljetus) on toivottava. Lounas (ilman viiniä) oli noin 65 euroa ja sitä suosittelisin kivuliaan kalliin illallisen sijaan. Muun muassa Bill Clinton ja Marski ovat täällä mussutelleet pöperöä. Ja Mörri!

La Billebaude. 29, rue de l'Exposition.

Kävin kyseisessä 7. osassa sijaitsevassa pienessä ravintolassa kolme kertaa oleskeluni aikana. Ruoka oli aina maittavaa, paikka viehättävä ja palvelu hyvää (yhtä kertaa lukuun ottamatta). Varma nakki. Menu oli päälle kolmekymppiä.


Georges Abstraction Surface Air (onko tämä oikeasti sen niminen?). Sanotaan vain Georges.  Etage 6. Centre Pompidou.

Kävin täällä kaksi kertaa, molemmilla kerroilla seura oli tasokkaan suomalaisvetoista. Näköala on aivan mahtava ja täällä voi ihastella Eiffel-tornin jokailtaista välkehdintää drinksua nauttien. Ensimmäisellä kerralla ottamani etnisvivahteinen rapuannos oli käsittämättömän hyvää. Allergialääkkeet otan aina kiltisti välttääkseni Dumbo-efektin (ihmisten mielestä tämä on aina hauskaa) ja tyylikkään vessan lattialla nukkumisen. Kir oli vaatimattomat 10 euroa. Täällä paikassa tulee auttamatta pieni ja vaatimaton olo. Tarjoilijatypykät, jotka sipsuttavat korkkareissa ja roiskeläpissä, on enimmäkseen poimittu mallitoimiston listalta. Hienostoväen suosiossa ilmiselvästi, mutta kyllä siellä ihan perustallaajiakin näkyi.

Dilan. 11, rue Mandar.

Budjettiopas kädessä talsin tähän pienehköön kurdiravintolaan. Itse otin munakoisoannoksen pääruuaksi ja kuolasin kaiken perään, mitä ympärillä syötiin. Henkilökunta innostui oiken olan takaa kun näytin heille, että raflaa oli kehuttu oppaassa. Ihan ansaitusti oli ylistetty. Monet muut paikalla olijat tuntuivat olevan kanta-asiakkaita.

Cosí. 54, rue de la Seine.

Voikkari ei ole ikinä maistunut yhtä raikkaalle. Subway can go to hell! Täytettyjä leipiä oli vaikka millä mitalla, raaka-aineet olivat laadukkaita eikä hinta hirvittänyt. Hyvä vaihtoehto jos on kiirus, eikä halua "uhrata" aikaa ruokailulle.

Breakfast in America. 4, rue Malheur.

Kävin tässä amerikkalaisdinerissa kaksi kertaa kesän aikana ja hampparit olivat ihan mahtavia. Taitaa olla yksi niistä harvoista paikoista, jossa koko henkilökunta puhuu englantia. Ai kuka haluaa syödä hamppareita Pariisissa? Öhöm...minä. Vaniljapirtelö on aivan tajuttoman hyvää.

Eggs & Co. 11, rue Bernard Palissy.

Kaikki täällä pyörii kananmunien ympärillä. Omelettilista on vaikuttavan kokoinen. Interiööri on viihtyisä ja omistajamies mukava. Miinusta siitä, että hän huusi uudelle kokille (todistin usein ilkeilyä pariisilaisessa ravintolamaailmassa).

Le Montparnasse 1900. 59, boulevard du Montparnasse.

Tämä on aivan uskomattoman kaunis ravintola! Noin kolmellakympillä saa aperon, kolme ruokalajia ja viiniä. Kenties vielä kahvinkin? Ruoka oli oikein maittavaa, ei tosin räjäyttänyt tajuntaani. Mutta jösses, kuinka sielu lepää tuollaisessa paikassa.

Le Chartier. 7, rue du Faubourg Montmartre.

Kuulema ei ole Pariisissa käynytkään, ellei astu tähän ravintolaan. Jono on taattu ja varata ei saa. Hinnat ovat alhaiset ja ruoka aika perusmössöä. Ihan hyvää sellaista siis. Sisustus on aivan uskomaton ja tarjoilijat viuhahtelevat ohi. Ei kannata missata.

Le Relais de Venise. 271, boulevard Pereire.

Lihansyöjät ohoi! Tämä oli se supersuosittu mesta (taitaa olla ketju), jonka entrecôtista Maariakin piti. Jos ei pidä lihasta, kannattaa tämä paikka skipata. Menu on nimittäin aina se sama. Pöytää ei voi varata, joten kannattaa tulla jo seitsemän aikoihin muiden innokkaiden kanssa jonottamaan. Menu viineineen taisi olla neljäkymppiä.

Chez Gladines. 30, rue des Cinq Diamants.

Tämä pieni paikka on mainittu monen monissa oppaissa ja lukemattomilla budjettimatkailuun erikoistuneilla sivustoilla. Ansaitusti...ja ei. Ruoka ei omasta mielestäni ollut mitenkään erityisen halpaa (mutta ei se kyllä hintaavaakaan ollut). Tänne kannattaa tulla noin seitsemän aikoihin, sillä paikka täyttyy aika äkkiä ja (tietenkään) pöytää ei voi varata. Niih."Salaatit" ovat ihan massiivisia ja tunnelma on katossa. Lähikorttelit ovat viehättäviä, kuin olisi pienessä kylässä Pariisssa.

Lilane. 8, rue Gracieuse.

Menin tähän paikkaan Laura P:n ylistysten rohkaisemana. Paikka oli hyvin chic ja palvelu oli lämminta ja avuliasta. Menu oli siinä kolmenkympin paikkeilla (kuten monissa muissakin "laadukkaissa" paikoissa). Kyselin vähän tarjoilijan (taisi olla toinen omistajista) suosituksia ja nappiin meni. Alkuruokana oli hummeriraviolia ja se oli taivaallista. Jälkiruokana otin persikkakohokkaan ja nami nami nam. Ei ollut mikään kuriton ipana mennyt avaamaan uunin ovea. Suosittelen. Ainoa miinus siitä, että pääruoka jäi aika pliisuksi näin mahtavien alku- ja jälkiruokien rinnalla.

Rue Sainte Annella sijaitsevat japanilaisravintolat. Parhaat olivat Kunitoraya (39) ja Higuma (32).

Molemmissa maiskuttelin mahtavaa udonia, lämmintä ja paksua nuudelikeittoa, sydämeni kyllyydestä. Hinnat olivat kohtuulliset ja palvelu ripeää. Paikat myös tunnistaa hirvittävästä jonosta, joka kiemurtelee kadulla. Kannattaa vältellä ruuhkaisinta lounas-ja illallisaikaa. Etnisissä paikoissa on usein joustavampi aukiolo, joten esimerkiksi klo. 18 on paaaaljon väljempää.

Relais de la Butte. 12, rue de Ravignan.

Suomalaistytöt olivat suositelleet minulle tätä herttaista Montmartessa sijaitsevaa ravintolaa, jonne vein vierailulle tulleen Kuningataräidin. Näköala on aivan mahtava, ravintolan terassilta avautuu ihana näkymä yhteen maailman kauneimmista kaupungeista. Menu oli kolmenkympin hujakoilla ja siihen kuului kolme ruokalajia, lasi samppajaa ja kahvit. Kaikki oli todella hyvää. Tämä on myös se paikka, jossa annoin vauhtiraitaisille etanoille lentävää kyytiä. Olin vähän vaikeuksissa niitä etanaraukkia sorkkiessani ja yksi niistä lensi komeasti kaaressa viiiuuuuuh maahan. Onneksi ei lähtenyt vierimään alas mäkeä. TAI osunut pariisilaisrouvaa päähän tai lentänyt jonkun viinilasiin. Syytän oudon mallisia raitaisia etanapoloja tästä showsta. Paikka olisi myös ihana aamupalalle tai drinkeille.

Au Pied de Fouet. 45, rue de Babylone.

Tämän ketjun ravintoloita löytyy pari ympäri Pariisia, mutta tämän osoitteen yksilö oli todella viehättävä ja tarjosi maittavaa perusruokaa alhaiseen hintaan. Paikka oli aivan täynnä, mutta minut saatiin ängettyä muiden pöytään (he varmaan arvostivat tätä kovasti!) ja palvelu oli ripeätä. Jälkkärit olivat pari euroa kipale (tarte tatin vei kielen mennessään). Ei pääse rahoistaan vaikka kuinka yrittää! Suosittelen lämpimästi.

L'As du Falafel. 34, rue des Rosiers.

Tämä on Sini-Maarian suosittelema falafel-paikka. Ja ovat muutkin siitä kuulleet, jonottamatta ruokaansa ei nimittäin saa. Perusfalafel (aika jättikokoinen annos) maksetaan jonottaessa ulkona hääriville tyypeille, jota antavat pienen lippulappusen. Taisin käydä paikassa noin kolme-neljä kertaa. Tulinen (ei se oikeasti ole) kastike on Maarian mieleen.

Le Rouleau de Printemps. 42, rue de Tourtille.

Maria kavereineen vei minut tähän äärimmäisen halpaan ja mahdottoman hyvään vietnamilaiseen (netin mukaan kiinalainen, kambodjalainen, taiwanilainen...ihan sama) ravintolaan. Paikka on erittäin pieni ja hyvin aidon oloinen. Vaikka kuinka söin (yritin ihan tosissani), en päässyt kuin noin kymmeneen euroon!

Tierra del Fuego. 4-6, rue Sainte Marthe.

Pidin kovasti tästä kohtuuhintaisesta chileläisraflasta. Tunnelma oli lämmin, sisustus ihana ja ruoka mahtavaa. Jos et pidä korianterista, kannattaa mainita (änkevät sitä joka paikkaan). Mun mielestä korianteri rocks! Tällä kadulla on ihania baareja ja ravintoloita, muun muassa se brasilialainen josta olen aikaisemmin höpöttänyt.

Note: Jos tarjolla on menu, se kannattaa yleensä ottaa. Lounas on hienoissa ravintoloissa  yleisesti otettuna huomattavasti halvempi kuin illallinen. Turistina on villi ja vapaa, niin voi hyödyntää tätä mahdollisuutta. Joitakin rafloja löytyy useampia kaupungista, olen antanut sen osoittee, jossa olen itse käynyt/pitänyt eniten.

Janottaa?

Rue Oberkampf on ihan paras janoiselle matkalaiselle. Se on ihan täynnä erityylisiä juottoloita, kaikki löytävät varmasti mieleisensä. Itse pidin esim. Bar les Pirates-paikasta (88, rue Oberkampf), jossa rommipohjaisista juomista ei ollut pulaa. Jos makea drinkki ällöittää, kannattaa siitä vinkata herttaiselle baarimikolle. Luulen nimittäin, että hän kaatoi puoli pussillista sokeria minun juomaani. Silti oli järjettömän hyvää.

Rosa Bonheur (Parc de Buttes Chaumont). Tätä paikkaa monen moni ihminen minulle ylisti loistavana baarina/ravintolana istua iltaa. Ja iltaa kannattaa tulla istumaan siinä viiden kuuden aikoihin (ainakin viikonloppuisin), sillä kauhistuttava jono muodostuu todella pikaisesti. Juomat ovat raikkaita ja tapas-tyylistä naposteltavaa löytyy paljon. Hyvä keli plussaa, sisällä ei ole paljoa paikkoja. Lieneekö auki talvella? Ei varmaan.



Chez Georges. 11, rue de Canettes. Luulen, että tämä on se paikka, jossa kävimme suomalaisvoimin litkimässä viiniä. Kellari on ihana, viini on halpaa, happea ei meinaa loppuillasta saada ja tunnelma on katossa.



Caveau de la Huchette. 5, rue de la Huchette. Tässä jazzkellarissa hameenhelmat pyörivät musiikin tahdissa. Laiskemmat yksilöt voivat seurata menoa sivummalla ylihintainen viinilasi kädessä.

Note: Kulmakuppilat ovat yleensä tunnelmallisia. Tietty kaikki mikä sijaitsee nähtävyyden vieressä, isolla kadulla yms. on varmasti ylihintaista. Kannattaa aina kävellä pienen matkaa pikkukatuja, niin johan halpenee. Maksoin yleensä viinilasillisesta 1,2-4 euroa. Tässä asiassa Suomi häviää 12-0.

Kulttuurinälkäinen?

Musée de Quai Branly. 37, quai Branly.

Taisi olla minun lempimuseoni Pariisissa. Itse rakennus on kutkuttava (muistuttaa vähän muurahaispesää) ja pysyvä näyttely jätti sanattomaksi. Jos muiden maanosien kuin Euroopan taide kiinnostaa, this is your place! Esillä on huikeita naamioita, patsaita, paaluja, koruja ja paljon muuta. Olin ihan liekeissa tämän jälkeen. Ajattelin, että "tästä täytyy vinkata Hannalle"!



Viemärimuseo/Égouts de Paris. 93, quai d'Orsay.

Kun perinteinen ja ummehtunut klassinen taide kyllästyttää, tänne voi lähteä tutkimaan viemäriverkoston toimintaa. Lapsille ja lapsenmielisille kyseessä on oiva paikka. Voi vaikka laskea rottia...Itse näin vain yhden surkean rotan kipittävän lattialla. Itse nautin itsenäisestä käyskentelystä, mutta opastetusta kierroksesta saa varmasti enemmän irti. Tosin englanninkielisen kierroksen saaminen voi osoittautua vaikeamman puoleiseksi, niitä järjestetään kuulema ainoastaan ryhmille. Voihan sitä aina kuokkia...(kannattaa siis soittaa/käydä etukäteen ja kysyä kierroksista) Käsidesi suositeltavaa. Tiesittekö, että esim. 1900-luvun alkupuolella viemäriverkostoon järjestettiin veneajeluita? Mä niiiiiin haluaisin sellaiselle. Ja haju ei ole ollenkaan niin paha kuin kuvittelisi.



Arts Décoratifs. 107, rue de Rivoli.

Saman katon alta löytyy sisustusta ja muotia. Itse pidin eniten sisustuspuolen aikakausien mukaan sisustetuista huoneista. Muotipuolella oli jännittävä ja moderni näyttely, jonka valoinstallaatiot ja tekniset ominaisuudet olivat huikeita. Parhaiten jäi mieleen tilapäinen Ralph Laurenin vintage-kaaroja esittelevä näyttely. Vau. Ei voi muuta sanoa. Aika namuja. Museokauppa oli todella kiva.

Centre Pompidou. Place Georges Pompidou.

Tämä oli hyvin paljon Maarian tyylinen museo, veikeitä kiekuroita ja seinään teipattuja maapalloja. Ehdin kenties ystäväni kanssa vähän yli puoleenväliin kun väsymys iski ja nälkäinen vatsa kurni. Tänne täytyy vielä palata jokin päivä (niitä paikkoja on aika paljon). Rakennus ei ole kaikkien pariisilaisten rakastama, ja se on täysin ymmärrettävää, mutta minä pidän sen muodosta, yksityiskohdista ja väreistä kovasti. Jos et ole modernin taiteen/nykytaiteen ystävä, älä hyvä ihminen mene sinne.

Musée du Louvre.Tyyliin KOKO rue de Rivoli!

Ei varmasti tarvitse hirveästi selitellä. Tämä on SE museo, the heavy stuff. Kävin museossa viimeisimmän reissun aikana kaksi kertaa ja aiemmin olen käynyt siellä kerran. Huh. Se on aika väsyttävä paikka. Kahden siellä vietetyn illan jälkeen yksi kerros jäi vielä uupumaan. Laaja näyttely siellä on, mutta pienen talsimisen jälkeen turtuminen iskee. Ai vieläkö upea maalaus? Ok. Itse Mona Lisa, paikan SUURI nähtävyys on (vieläkin) todella pieni ja mitäänsanomaton. Kaikki turistit haluavat tietty itsestään kuvan sen pikkuriikkisen postimerkin edessä. Mikään mun näkemistä fotosessioista ei ollut onnistunut. Jos olet ainostaan pari päivää Pariisissa, pohdi kannattaako Louvreen mennä.



Musée d'Orsay. 1, rue de la Légion d'´Honneur.

Tämä on varmaan yksi minun lempimuseoistani Pariisissa ja suurin osa turisteista lampsii sinne juostuaan Mona Lisan perässä Louvressa. Orsay on järkevämmän kokoinen ja peruspirkon hallittavissa. Ja niin, on se taidekin kivaa.

Musée d'Orangerie. Jardin des Tuiliers.

Jos jalkoja väsyttää, mutta haluaa silti tehdä kulttuuriteon, piipahdus tähän museoon ei ole hassumpi idea. Itse olen museon kova fani. Siellä esillä oleva taide on hulppeaa, varsinkin Monetin valtavat lummemaalaukset pysähdyttävät. Itse käyn myös moikkaamassa Modigliania ja muuta possea!


Musée Rodin. 79, rue de Varenne.

Patsaiden, veistosten ja rauhallisten puutarhojen ystävät huomio! Tässä teidän museonne. Täällä voi rauhassa käyskennellä pienessä symppiksessä rakennuksessa ja ihastella sitä, miten joku voi olla noin hyvä! Moni kommentoi ulos tullessaan, että "oliko tämä muka tässä?". Oli ja ei. Itse sisällä oleva näyttely on hyvin pieni, mutta puutarha rauhoittaa villimmänkin mielen. Sen kahvilan/ravintolan saisivat vaihtaa tunnelmallisempaan versioon. Niih.

Musée Jacquemart-André. 158, boulevard Haussman.

Moni kehui minulle tätä museota ja ymmärrän kyllä miksi. Taidetta keränneen pariskunnan kotitalo on kyllä upeudessaan näkemisen arvoinen. Eikä iske ähky. Audioguidet olivat ilmaisia, sisäänpääsymaksu hieman suolainen.

Giverny (Monetin puutarha).

No niin, sinnekin menin kuninkaallisessa seurassa ja oh mama, oli se sen arvoista! Jos ei välitä kukkaloistosta, ei kannata sinne asti lähteä. Jännittävää paikassa on se, että elokuun puolivälissäkin siellä oli täysi kukkaloisto. Kaipa paikka on suunniteltu niin, että siellä kukkii aina lämpiminä kuukausina. Muistelen kuinka taidekoulussa kuuntelin tarintoita Monetin kurjuudesta ja köyhyydestä (miekin haluan kurjuutta ja köyhyyttä jos se tulee tuollaisessa paketissa!). Noh, eiköhän paikkaa ole vähän laitettu kuntoon. Junalla St. Lazaren asemalta pääsi kätevästi kylään ja siitä bussilla puutarhan liepeille.

Versaillesin puutarha.

Itse Versaillesin loiston olen jo nähnyt ja eihän sitä käy kiistäminen. On se ihana. Ei ole kultaa säästelty, kivasti kunkku ja Marketta kittasivat kuohuvaa ja mutustelivat macarone-leivoksia Converse-tossut jalassa rockin pauhatessa taustalla. Odotas...mistäs historiaopuksesta mä tuon kaivoin?

Enemmän pidin Versaillesin puutarhasta, jolle kannattaa pyhittää ainakin iltapäivä. Ja kyllä, se on aika iso. Ainakin Marie-Antoinetten pikku rähjäinen tönö kannattaa katsastaa! Ihaninta on käyskennellä alueella, ihastella pieneläintarhan asukkeja ja kenties lukea kirjaa puun varjossa tai soudella. Aaah.

Comédie Francaise. Place Colette.

Tällä paikalla on niin paljon historiaa, että oksat pois! Maksoin lipuistani viisi euroa (rajoitettu näkyvyys) ja 12 euroa (normilippu huonohkolla sijainnilla), joten ei joudu konkurssiin. Näytelmät olivat...no eivät olleet mitään ihmeellisiä. Saako noin edes sanoa kun kyseessä on näin tunnettu instituutio? Luulosairas oli itse asiassa aika pompöösi farssi, vaikkakin hyvin toteutettu. Joudun johonkin huonoille ranskanopiskelijoille tarkoitettuun kiirastuleen tästä. MUTTA, teatteri on niin upea, että se on ihana kokea. Jännittävää kyllä, pukeutuminen oli hyvin casual with food stains.

Palais Garnier. Place de l'Opéra

Tämä on se aukiolla nököttävä näyttävä BLING rakennus. Odottakaas kun näette sen sisältä! En ole pieneen aikaan mykistynyt samalla lailla. Minä olin ostanut mulle ja Sini-Maarialle halvat 12 euron liput ja granted, näkyvyys oli huono. Mutta meilläkin oli oma pukeutumishuone (jos sitä voi siksi sanoa) ja samettia ja kultaa oli ängetty joka paikkaan. Ette pidä oopperasta? No en minäkään. Balettia voi käydä myös ihastelemassa. Ja tässäkin se esitys lavalla ei ole se tärkein.

Théâtre de la Huchette. 23, rue de la Huchette.

Mun opettajan Svanten kehuma Ionescon absurdeja näytelmiä näyttävä pikkuriikkinen teatteri. Repesin.

Note: Suurimpiin museoihin alle 26 vuotiaat EU:n kansalaiset pääsevät ilmaiseksi sisään. Joka kuukauden 1. sunnuntai kaikki pääsevät niihin ilmaiseksi (silloin on varmaan tiiviit oltavat siellä). Yksityisiin museoihin tämä ei päde. Teatteriin ja oopperaan kannattaa varata/ostaa lippu etukäteen. Teattereihin voi päästää halvemmalla (paikka on yleensä huono), jos on valmis tulemaan paikan päälle ostamaan lipun tuntia ennen JA on valmis jonottamaan. Ei kärsimättömille tapauksille.

Sekalaiset:

Pidin erityisen paljon Maraisin alueesta, jossa vanhoilliset juutalaiset ja bilettävät homomiehet asustelevat yhdessä. Kiva katu on varsinkin rue des Rosiers, jolla on symppiksiä kauppoja ja leipomoita unohtamatta falafel-paikkoja. Place des Vosgues on hyvin chic aukio.

Monmartre on ihana, se on sanomattakin selvää. Abbesses-metroaseman ympärillä on vaikka mitä söpöä ja kannatta kivasti kierrellä alueella ympäriinsä. Muun muassa Coquelicot (24, rue Abbesses) oli hyvä paikka aamiaiselle, ihanat leipomotuotteet. Kannattaa viettää kokonainen päivä sillä alueella ja tutustua paikkoihin. Yöllä en siellä heiluisi yksin. Guerrisol (19, Avenue de Clichy) on kauppa, jonne neiti Sepän kannattaa suunnistaa. Osa tavaroista on koin syömiä ja sangen nukkaantuneita, mutta sieltä voi tehdä upeita löytöjä. Tyyliin kaikki hameet 3 euroa. Laura juoksisi kaupasta ulos kirkuen. Café des Deux Moulins (15, rue Lepic) ei ole yhtä tunnelmallinen kuin Amélie-elokuvassa, mutta siellä maistamani crème brûlée oli mahtavaa. Kop kop, sanoi kuori. 

Rue de la Roquette-kadulla on kivoja pikkupuoteja. Rue Meslay on täynnä nättejä ja halpoja kenkiä, samoin pidän rue de Rennes-kadusta kenkävalikoiman takia. Läheisellä rue St Placide-kadulla on mun rakastama baltsupuoti Rudy's, jossa on kivoja malleja 20-50 eurolla. Palvelu on aika viileätä (paitsi viimeisellä käynnillä...jännittävää). Samalla kadulla on myös second hand-kauppa Mouton à Cinq Pattes, josta Laura P. vinkkasi. Jos olet aina himoinnut hienoja merkkejä, mutta tili on vähän vailla pehmikkeitä...Kenties tämä on sinun juttusi? Mitään opiskelijabudjetille soveltuvia ne eivät kuitenkaan ole.

St. Michel ja sen vilinä kannattaa käydä vilkaisemassa, se on halpoja (aika identtisiä) ravintoloita täynnä. Sheakspeare and Company-kirjakauppa on must tällä alueella (ja se on auki myöhään). Osoite on 37, rue de la Bûcherie ja muista käydä yläkerrassa. Ostettuun kirjaan saat paikan leiman. Oma One Day-kipaleeni on sieltä kotiin kuljetettu. Ja juu juu, Notre Dame se siellä toisella puolella. Illalla on tunnelmallista kävellä Cité-ja St. Louis-saarilla. Oih. Kaikki siellä on kyllä aika turistista ja kallista (sanoo turisti). Cité-saaren nokka Pont Neufin kohtaalla on oiva paikka levähtää. Moni muukin on sitä mieltä. Buttes Chaumont-puisto on ihqu, mahtavan kumpuileva ja rönsyilevä.



Belleville. Katsokaa esim. rue Sainte Marthe jne. Lämpenin ajan kanssa oikein kunnolla, alussa en ihastunut alueeseen. Canal St. Martin on viehättävä alue, esim. rue de Lancry-kadulla on kivan oloisia baareja ja rafloja. Seine on jees, mutta kanaalinvarsi on vähän raikkaampi paikka.

Les Halles on kiva tehokas (kaikki-saman-katon-alla) ostospaikka, mutta vailla persoonaa. Rue Réamur-kadulla on Kookaïn stock, jonne kannattaa piipahtaa. Alue on täynnä kiinnostavan näköisiä liikkeitä, mutta monet niistä eivät myy yksityisille asiakkaille. Nyyhkis. St. Denis-kadulla on ihan muuta myynnissä ja se ei ole tyylikästä tai uutta nähnytkään. Nyt Maaria oli vähän ilkeä. Sori. Lähellä olevalla rue Tiquetonne-kadulla on kaksi isoa second hand-kauppaa. Ei voi missata. Myyjät tepastelevat siellä ylimielisesti ympäriinsä, siitä miinusta. Häiritsin ikävästi heidän hauskanpitoaan. Rue Montorgueil on myös eläväinen ja kiva katu, rafloja ja kahviloita riittää.

Moskeijan kahvila (39, rue Geoffroy Saint-Hilaire )on herttainen paikka nauttia makeita herkkupaloja ja tujua kahvia. Varsinkin kuumina kesäpäivinä kahvilan piha on oiva paikka nauttia raikasta minttuteetä kamujen kanssa. Sen vieressä sijaitseva moskeija ja arabimaailman kulttuurikeskus ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia!

Jacques Fivelin joka kuukauden ensimmäinen keskiviikkoilta (ei elokuussa) järjestettävä second-hand tapahtuma on näkemisen arvoinen. Jokainen kävijä tuo viinipullon ja saa nauttia pikkunaposteltavasta, juomista ja tietenkin vaatetarjonnasta. Paikan päällä on hipstereitä, tyylikkäitä keski-ikäisiä ja semi-pulsuja.

Okei, nyt en enää jaksa näpytellä. Yli viisi tuntia tähän taisi mennä ja nyt olen ihan uupunut tyttö. Toivottavasti tästä on apua (vaikkakin kenties kuukahditte jo aikoja sitten). Puutteellinen tämä pieni opas on, sillä tässä on ainoastaan osa kaikista ihanista paikoista ja asioista. Oih, nyt tuli taas ikävä Pariisiiin! Kenties lisään tähän paikkoja ja osoitteita myöhemmin tai teen kakkososan? Muuten, kuka arvaa missä olen tuossa viimeisessä kuvassa? Ne, jotka ovat siellä käyneet, voivat olla arvaamatta. Fair game ja näin.

PS: Älkää muuten ostako mitään turistilippua metroon. Carnet (10 kpl 12 euroa) on parempi.