Jos joku etsii sopivaa kidutuskeinoa kirjastonhoitaja-Maarialle, on se pakkaaminen. Uudelleen ja uudelleen. Kello on kolme ja nyt alkaa valoa näkyä tunnelin päässä. Tajusin tänään, että eihän näitä kamoja millään tungeta yhteen matkalaukkuun. Vilkaisin SAS:n sivuja ja ylimääräisen matkalaukun mukaan ottaminen ei ole huippukallista. Joten luotettavasta käsimatkatavarakassista (joka painaa kuin rutto) muokkautuu ruumalaukku. Damn it, kirjoja ei kannata ostaa ulkomailta! Kenties minun täytyy siirtyä e-kirjoihin. Se tosin tuntuu kylmältä ja epäromanttiselta. Minun punakantinen ja kuvitettu Ylpeys ja ennakkoluulo-romaanini on kyllä jotakin ihanaa. Tästä tulikin mieleen, minun pitää katsoa Herra Huun kanssa kyseistä BBC:n minisarjaa joululomalla. Koiraherra tarvitsee vähän herrasmieskoulutusta. Ylpeyttä hänestä jo löytyy vaikka muille jakaa.
Aamulla siivoojarouvan pitäisi tulla tarkastamaan huoneen kunto ja toivottavaa olisi, että viinipullokokoelmani ei silloin komeilisi lattialla. Sitten laahaudunkin junaan ja sieltä edelleen lentokentälle. Lentokentän FB-sivujen mukaan kaiken pitäisi toimia normaalisti lentokentälle. Mene ja tiedä. Ainakin minulla on matkalukemista!
Ai miltä tuntuu lähteä? Oudolta. Tässäkö se sitten oli? Keksin tältä seisomalta parikymmentä asiaa, jotka jäivät väliin. Onneksi tänne Ranskaan pääsee kohtuullisen helposti. On listakin valmiina.
Pakatessa olen kuunnellut musiikkiakin, tottakai. Kuten tätä (Tuomas älä kuuntele):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti