Kuten kaikki tietävät, olen aika lailla koukussa fantasiafiktioon. Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse-kirjat on luettu moneen otteeseen ja odotan kieli pitkällä True Bloodin neljättä tuotantokautta. Eric is my man, tietysti. Intohimoni sekä kyseistä kirjasarjaa että Alan Ballin luomusta kohtaan on tosin huomattavasti laantunut vuosin saatossa. Hyvä niin. Meni fanitus kenties liian pitkälle. Tosin sain sitä kautta tutustua mahtaviin kanssafaneihin, joihin olen vieläkin päivittäin yhteydessä. Lovely ladies. Patricia Briggsin Mercy Thompson-kirjat ovat huikean koukuttavia. Niissä seikkailevat kaikenlaiset yliluonnolliset örkit. Kyseinen kirjasarja on minulle nykyään mieluisampi kuin Sookien seikkailut Louisianan yössä. Taru Sormusten Herrasta nyt on vaan paras kirja ikinä, ei siitä pääse mihinkään. Se on tullut kolme kertaa luettua, voi sitä ihanuutta! Harry Potter on viihdyttävä ja mukaansa tempaava ja Anne Ricen tuotannon pintaa olen saanut raapaistua. Philip Pullmanin Universumien Tomu koristaa myös kirjahyllyni.
Mutta nyt itse asiaan: Game of Thrones. Monet tuttavani ovat minulle ylistäneet George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu-kirjasarjaa. On kuulema aivan must. Nyt pari viikkoa sitten HBO:n telkkarisarja alkoi USA:ssa ja pitihän siihen tutustua. Kaikki muut ovat olleet aivan myytyjä, Mörri on vähän vaiheessa. Sarja vaikuttaa laadukkaalta ja näyttelijöissä ei ole valittamista. Mutta minulle tulee sarjasta vähän campy olo, en aivan koe sen olevan uskottava. Yksi ensimmäisistä ajatuksista oli akateeminen Ewwww...I thought I was close with my brother. Kivasti oli sisarusten välistä bondingia. Paljon verta ja suolenpätkiä. And creepy shit. Jännittävää kyllä, minua järkytti eniten erään eläimen kohtalo toisessa jaksossa. Samaten hepan karu fate The Walking Deadissa oli kauhein. Jos Viggo Mortensen heitettäisiin vielä sarjaan vaeltelemaan Sean Beanin kanssa, olisi Maaria tyytyväisempi tyttö. Viggo osaisi suolestaa pupun ja lausua runoja italiaksi. Jos sarja yhtään kiinnostaa niin vilkaiskaa pikku pätkä täältä KLIK. Ai mistä sarja kertoo? Vallan tavoittelusta, juonittelusta, seksistä ja vielä vähän yliluonnolista elementtiä sekaan soppaan. Siis siitä tavallisesta.
Ja muuten, winter is not coming. Olen ihan tarpeeksi juonut kuumaa teetä ja imitoinut Michelin-miestä. For a lifetime.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti