Vein äsken herran ulos ja tuli hieno kakka. Oikein miinalaivan mallinen. Veli, aka kakkakuiskaaja, olisi ollut lapsestaan ylpeä. Ja siis ulos tämä torttu väännettiin. Tämä akateemikko *tietysti* kivasti keräsi herran tuotokset. Tämä totaalinen sisäsiisteys on ollut tavoitteena nyt noin kymmenen kuukautta ja melkein siellä ollaan. Ennen kakka tuli valkoiselle matolle aina lenkin jälkeen. Ei oikein Huu hiffannut lenkkien tarkoitusta. Mamman kalliit matot ovat vieläkin (pesulakeikoista huolimatta) hienosti koristeltuja tummilla läiskillä. Vähitellen Huu on älynnyt, että vessa sijaitsee ulkona, ei nukkamaton päällä. Ainakin yleensä.
Aamulle klo 5 Herra Huu hyppäsi kivasti mun sängylle ja halusi leikkiä. Rauno Rapumies, rakas lelu, roikkui suusta. Sitä sitten ängettiin Maarian suuhun. Tylsä hupakko kun ei innostu. Onneksi iskä on kivempi. Jäyhä juristimies on usein polvillaan maassa ja harrastaa vetoleikkejä kolmikiloisen rääpäleen kanssa. Kova peto on Huu, hirveä murina kuuluu kun Raunoa tai vaihtoehtoisesti Annelia vedetään. Pelottaisi jos valot sammuttaisi. Sitten kun päästää irti, tunkee meidän veitikka sitä käteen. Eksä ny leiki? Uusi strategia on läimästä tassulla feissiin LÄPS. On ikävästi tätä perheväkivaltaa Esivallankadulla.
Ai missä Herra Huu on nyt? Tietty mamman vieressä katse anovana. Kova on Huun nälkä. Välillä kuuluu itkemistä ja sydäntäsärkevää vinkumista kun syö lihapullaa. Kunnes äiti antaa manipuloivalle nälkäiselle piskille ruokaa. Hanhenmaksaa ja lohta. Ihan vähän vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti