Mörri on syönyt mökömökö-keksejä

Ei nyt ollenkaan marsipaaninmakeaa iltapäivää teille. Tämä päivä on ollut ihan pyllystä. Sunny disposition my ass. Normaalisti olen elämänmyönteinen ja iloinen ihminen mutta en tänään. (Insert gasp here).

Yksinkertainen syy on stressi. Mulla on sitä ollut kenties vähän liikaa viime päivinä. Koko elämän pakkaaminen pahvilaatikoihin, käytännön asioiden hoitaminen valmiiksi sekä Pariisia että Montpellieria varten, asioiden hoitaminen Pariisin päässä, vaatevaraston pohtiminen ja opintojen hoitaminen pakettiin on vähän verottanut viime päivinä. Kivana lisänä vielä, että mulla oli täksi päiväksi kaksi romskua analysoitavaksi ja näytelmänpätkän esittäminen. Oli ihana luento. Ei tullut sitten viime yönä paljoa nukuttua. Mulle tulee aina sellainen kuumemainen hiki kun joudun valvomaan koulutöiden kanssa. Olenko ainut? Mutta kaikilla ei voi olla Lauran organisointitaitoja!

Hienona lisänä hissi ei taaskaan liikahtanut aamulla (joku ihana olento oli jättänyt oven auki) ja mun deodorantti petti. Najs. Muuten, eilen uskallauduin avaamaan mun komeron oven, jonka takana on mun vuori i-h-a-n-i-a likavaatteita. Kaadoin sen eteiseen (lapset olisivat voineet siinä leikkiä) ja aloin lajittelemaan niitä värikkäiseen, tummaan ja vaaleaan kasaan. Oma kasansa oli äidille menevä kasa. Ai kuinka paljon pyykkiä tässä Mount Everestissä oli? Mä olen pessyt kolme lastia ja vielä on kaksi jäljellä. Äidille menee hienosti viisi-kuusi muovikasillista mun ydinjätettä. Mommy, you love me right? Ja äiti siis aina kinuaa mun pyykkiä ja nyt hän sitä saa. Enimmäkseen lakanoita ja pyyhkeitä.

Lauralla on kauhistunut ilme kasvoillaan, mun hämisvaistot kertovat mulle sen. Ai mitä tuo nätti kuva homeisesta leivästä tekee tuossa? Se kuvaa mun tämän hetkistä olotilaa.