Kävin perjantaina kynsibaarissa, jossa kynteni lakattiin sellaisella oikein kuvottavan hattaramaisella pinkillä. Kesällä saa katsos vähän hupsutella! OPI:n tuotteita käytettiin ja ensi kerralla väriksi valikoituu kenties mintunvihreä?! Hinta oli 5 egeä, joten tuollainen hemmottelu on ihan mahdollista taas lähitulevaisuudessa. Ravintolaksi valikoitui Au Pied de Fouet, jossa söin ihanaa lentokalaa (?) ja mainiota tart tatin-piirakkaa. Sinne uusiks! Pöytäseurueena toimi amerikkalais-ranskalainen seurue, sillä paikka oli hyvin pieni ja usein yksin syövänä olen ongelmallinen ravintoloitsijoille. Muitten seuraan vaan! Mikäs siinä. Rue Babylonilla on myös ihana La Pagode, jossa näin iranialaisen elokuvan Une Séparation. Räiskintää ja kiivastahtista toimintaa siinä ei ollut mutta tunnetta ja laatua sitäkin enemmän. Tuossa ympäristössä jopa Crossroads-leffa tuntuisi syvälliseltä kokemukselta!
Eilen olin koko päivän eräissä pippaloissa juttelemassa kiehtovien ihmisten kanssa, juomassa samppanjaa (kuohuviiniä ei oikein juoda missään!) ja mussuttaen mainioita pöperöitä. Ennen kekkereitä ehdin sovittelemaan pikaisesti mekkoja ja voih voih, minulla on vaikeita päätöksiä edessä! Rajallinen budjetti ja valtava määrä ihania vaatteita, jotka odottavat hakijaa. Elämä on valintoja, kaipa se iskä oli oikeassa. Syödäkin pitäisi (tai kenties ei jos vatsakumpua katselee).
Tänään menin aamupalalle suurlähetystön harkkarin kanssa ja oli oikein mukava päivä! Tutustuttiin Montmartreen ja Maraisin kaupunginosaan (löytyi lisää ihania vaatteita, surprise surprise) ja käytiin vetämässä hampparit nassuun amerikkalaisessa dinerissa. Kyllä voittaa Kertun hampparit, sen voin sanoa. Viereisessä pöydässä syötiin amerikkalaisia pannukakkua ja kuola alkoi valua. Mutta paha olo siitä olisi tullut, joten en ottanut historiallisesti ollenkaan jälkkäriä.
Nyt katsomaan josko pyykkikone on tehnyt duuninsa. Kiva homma sateisena päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti