Ostin viime viikolla pullon halvahkoa valkoviiniä. Korkkiruuvia ei minun täysin kalustetusta keittiöstäni löydy (kertakäyttöastioita, Les Estivales-viinilasi ja kaksi levotonta lintulautasta kylläkin) mutta pohdin kaupassa, että eiköhän Ranskassa kaikilla opiskelijoilla ole viinipullon avaamiseen tarvittavat vehkeet. Kuten italialaisten vaellusvarusteisiin kuuluu oletettavasti pastakauha. Kolkuttelin äsken käytäväni ovia ja olen kyllä fransmanneihin erittäin pettynyt. Joko kukaan ei avannut (mä kyllä kuulin sen rapinan ja mökän niih) tai sitten ei löytynyt vehjettä opiskelijaboksista. Ehdin käymään kaksi kerrosta läpi (tämä on sitä suomalaista sisua) ennen kuin amerikkalainen Amien tuli vastaan ja auttoi neitoa hädässä. Hän oli, että "tottakai mulla on. Tämä on Ranska." Joo, niinhän sitä luulisi. Amien on muuten todella komea mies, joka voisi soittaa ihan missä vain katu-uskottavassa indie-bändissä. Tukkakin on sellainen en-minä-ole-tehnyt-tälle-mitään, eli perfect. Taisi olla pinkit pökät jalassa vielä kaiken lisäksi. Uuuh. Tämä oli sellainen aikuisten sokerinhakureissu.
Poikkesimme muuten Ellenin kanssa Nîmesissä lauantaina. Asso Erasmus Montpellier (vaihtarijärjestö) oli ilmoittanut, että siellä järjestetään jonkinlaiset festivaalit. Me menimme sinne, vaihtareita tai Asson väkeä ei kylläkään bongattu. Kyseessä taisi muuten olla jonkinen härkätaistelu-tapahtuma. Yritimme ostaa lippuja, mutta lopulta olimme, että eff this. Ei pysty, liian hapokasta. Välillä pohdin josko ranskalaiset tieten tahtoen yrittävät tehdä kaikesta mahdollisimman monimutkaista. Ihan mielenkiintoinen tavoite. Näin myös screeniltä kun härkää raahattiin jaloista pois areenalta. Joko kyseinen tyyppi kärsi narkolepsiasta tai sitten tapahtuma olisi ollut minulle liian verinen. Vaelsimme söpössä kaupungissa ympäriinsä ja lopulta päädyimme erääseen baariin apertitiiville. Ja olimme siellä noin kolme tuntia. Eräs pariskunta lyöttäytyi seuraamme ja heidän kanssaan me sitten hieroimme tuttavuutta ja joimme kuplivaa. Ei tapahtuisi Suomessa.
Katsoin muuten eräänä levottomana yönä Bridesmaids-leffan ja The Hangover-leffan. Kumpikin elokuva oli sairas (ja osittain mauton) komedia. Hekotin hulluna aamuyöllä ja nautin molemmasta tapauksesta. Itseeni Bridesmaids iski kuitenkin paljon kovemmin. Se oli hulvaton ja samalla aito, lämmin ja siinä oli ripaus surullisuutta. Mutta juu, ennen kaikkea ratkiriemukas. Äiti ja isä, älkää katsoka kumpaakaan. Trust me. Toinen juttu, milloin joku jossakin menee naimisiin jonkun kanssa (ja kutsuu minut häihin)? Hei ihan oikeasti. Olen ollut vain yksissä häissä (Siis pienissä häissä. Hihihi.) ja mun mekot kinuavat ulos vaatekaapista (tai niiden tilapäinen koti on tällä hetkellä pahvilaatikoissa, hirveä kohtalo).
maanantai 19. syyskuuta 2011
torstai 15. syyskuuta 2011
Tuleville kuninkaallisille vieraille tiedoksi
Heipparalla,
long time no see (sanoi Helen Keller). Palasin juuri ihanasta piraattiluolasta nimeltä Barberousse. Tämä oli Ellenin ihana vinkki ja siellä kumosimme tietty rommijuomia. Oih, tuli Karibian mahtava purjehdusreissu mieleen...Voi niitä aikoja! Pitää ehdottomasti jossakin vaiheessa mennä uudelle purjehdukselle, note to self. Oli elämäni paras reissu (vaikka niitä kilpailijoita on runsaasti). Menkää ihmeessä Suomen purjelaivasäätiön purjehduksille, jos aika/rahatilanne sallii. Mahtava tapa yhdistää aktiviteettiloma nautiskeluun.
Mutta juu, postauksen tarkoitus oli antaa vinkkejä Montpellieriin tuleville vanhemmilleni. Oih, ihanat porukat tulevat tänne Mörrin vieraaksi! Asuntolahuoneen lattia ei kenties ole mitä parhain nukkumapaikka (täytyy muuten vielä kysäistä sitä yövierasasiaa asuntolan henkilökunnalta), joten olen vähän tutkiskellut valikoimaa netistä. Tässä pari ehdokasta Tirreille:
Les 4 étoiles Paikka vaikuttaa todella elegantilta ja minun vanhempien tyyliseltä pieneltä majatalolta. Lisäksi hinta ei ole hirvittävä.
Nid'Oiseau Kyseinen paikka vaikuttaa persoonalliselta ja laadukkaalta mestalta! Taas kerran, hinta ei kirpaise kovasti kun ottaa huomioon paikan (oletetun) tason.
Chambre d'Autres et Suite du Merle Blanc Tämä b&b vaikuttaa hassulta, korkeatasoiselta ja taiteelliselta. Onko kenties vähän liikaa mammalle ja papalle vai juuri sopivasti cooky?
Tietty hotels.com on aina hyvä paikka metsästää tarjouksia ja perushotelleja. Vaatimattomalla budjetilla matkustavia varten hostellit ovat oiva vaihtoehto. Esim. hostels.com tarjoaa paikkoja, joissa päänsä voi laskea tyynylle potematta huonoa omatuntoa kultaharkkojen tuhlaamisesta. Tosin kaikki sivustolla olevat "hostellit" ovat kyllä hotelleja, me thinks. Esim. Hotel Majestetic vaikuttaa lupaavalta "vaatimattomalta" majapaikalta. Siis vink, vink...Tuleeko minulle lisää vieraita?
Jos tänne päättää tulla, on esim. lento Pariisiin + TGV aika näpsäkkä yhdistelmä. Tyhmä Blue 1 päätti kaiketi lopettaa Pariisin lennot (iso buuu), joten täytyy turvautua muihin lentoyhtiöihin. Itse hyppäsin junaan Gare de Lyon-asemalta, josta pääsin etelään noin 3h 20 min. Aika huikeaa jos katsoo karttaa. Lentolippu+junalippu (yhteen suuntaan) oli noin 130 euroa ja olin vielä myöhään liikkeellä. Eli ei tule konkurssia. Myös lentokentältä Pariisista voi nousta junaan, mutta silloin täytyy mielestäni vaihtaa junaa Lyonissa (en laita päätä pantiksi tästä, nopealta vilaukselta vaikutti siltä). Myös Marseillesiin ja Nizzaan voi lentää suoraan (ja aika halvalla). Esim. Norwegian Air lentää Nizzaan ja Blue 1 Marseillesiin. Sekä tietysti Montpellieriin voi lentää, mutta se ei ole halvin vaihtoehto. Kannattaa olla ajoissa liikkeellä ja tarkkailla tarjouksia. En koeta houkutella ketään tänne. En tietenkään.
Ei ole huomenna luentoja ei! Koetan pyhittää päivän torkuille, asioiden hoitamiselle ja paikalliselle kansantanssille. Jeps, hyvää yötä!
long time no see (sanoi Helen Keller). Palasin juuri ihanasta piraattiluolasta nimeltä Barberousse. Tämä oli Ellenin ihana vinkki ja siellä kumosimme tietty rommijuomia. Oih, tuli Karibian mahtava purjehdusreissu mieleen...Voi niitä aikoja! Pitää ehdottomasti jossakin vaiheessa mennä uudelle purjehdukselle, note to self. Oli elämäni paras reissu (vaikka niitä kilpailijoita on runsaasti). Menkää ihmeessä Suomen purjelaivasäätiön purjehduksille, jos aika/rahatilanne sallii. Mahtava tapa yhdistää aktiviteettiloma nautiskeluun.
Mutta juu, postauksen tarkoitus oli antaa vinkkejä Montpellieriin tuleville vanhemmilleni. Oih, ihanat porukat tulevat tänne Mörrin vieraaksi! Asuntolahuoneen lattia ei kenties ole mitä parhain nukkumapaikka (täytyy muuten vielä kysäistä sitä yövierasasiaa asuntolan henkilökunnalta), joten olen vähän tutkiskellut valikoimaa netistä. Tässä pari ehdokasta Tirreille:
Les 4 étoiles Paikka vaikuttaa todella elegantilta ja minun vanhempien tyyliseltä pieneltä majatalolta. Lisäksi hinta ei ole hirvittävä.
Nid'Oiseau Kyseinen paikka vaikuttaa persoonalliselta ja laadukkaalta mestalta! Taas kerran, hinta ei kirpaise kovasti kun ottaa huomioon paikan (oletetun) tason.
Chambre d'Autres et Suite du Merle Blanc Tämä b&b vaikuttaa hassulta, korkeatasoiselta ja taiteelliselta. Onko kenties vähän liikaa mammalle ja papalle vai juuri sopivasti cooky?
Tietty hotels.com on aina hyvä paikka metsästää tarjouksia ja perushotelleja. Vaatimattomalla budjetilla matkustavia varten hostellit ovat oiva vaihtoehto. Esim. hostels.com tarjoaa paikkoja, joissa päänsä voi laskea tyynylle potematta huonoa omatuntoa kultaharkkojen tuhlaamisesta. Tosin kaikki sivustolla olevat "hostellit" ovat kyllä hotelleja, me thinks. Esim. Hotel Majestetic vaikuttaa lupaavalta "vaatimattomalta" majapaikalta. Siis vink, vink...Tuleeko minulle lisää vieraita?
Jos tänne päättää tulla, on esim. lento Pariisiin + TGV aika näpsäkkä yhdistelmä. Tyhmä Blue 1 päätti kaiketi lopettaa Pariisin lennot (iso buuu), joten täytyy turvautua muihin lentoyhtiöihin. Itse hyppäsin junaan Gare de Lyon-asemalta, josta pääsin etelään noin 3h 20 min. Aika huikeaa jos katsoo karttaa. Lentolippu+junalippu (yhteen suuntaan) oli noin 130 euroa ja olin vielä myöhään liikkeellä. Eli ei tule konkurssia. Myös lentokentältä Pariisista voi nousta junaan, mutta silloin täytyy mielestäni vaihtaa junaa Lyonissa (en laita päätä pantiksi tästä, nopealta vilaukselta vaikutti siltä). Myös Marseillesiin ja Nizzaan voi lentää suoraan (ja aika halvalla). Esim. Norwegian Air lentää Nizzaan ja Blue 1 Marseillesiin. Sekä tietysti Montpellieriin voi lentää, mutta se ei ole halvin vaihtoehto. Kannattaa olla ajoissa liikkeellä ja tarkkailla tarjouksia. En koeta houkutella ketään tänne. En tietenkään.
Ei ole huomenna luentoja ei! Koetan pyhittää päivän torkuille, asioiden hoitamiselle ja paikalliselle kansantanssille. Jeps, hyvää yötä!
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Carrie Bradshaw täällä hei!
Kukkuluuruu murut,
oikein marenginmakeata iltapäivää sinne Suomeen! Olen usein miettinyt kuinka mahtavaa olisi olla freelance-kirjoittaja kuten Carrie. Istuu söpön Mac-läppärin ääressä alushoususillaan (älkää peljätkö, Montpellierin versio ei harrasta sellasta irstailua) ja höpöttelee niitä näitä. On kahvilla ja salaatilla kamujen kanssa ja ostaa Jimmyn kenkiä. Kelpaisi mullekin. Jotenkin mieleeni on kuitenkin hiipinyt ajatus, että kenties tämä ei vastaa normi-freelancerin arkea Suomessa (tai muualla Telluksella). Ihan vain pieni aavistus.
Anywhoo, täällä minä istun Vert Bois-asuntolan huoneessani luentojen välillä ja kirjoittelen lainaläppärilläni. Oli vaikea lopettaa virnistely eilen kun viimein kannoin pakettia huoneeseeni (ranskalaisen kirjaamisbyrokratian jälkeen). Olin varautunut, että aivan varmasti jokin on rikki tai muuta mahtavaa. Mutta ei, kone on kunnossa ja toimii moitteettomasti. Olin tosin pienen hermoromahduksen partaalla kun en saanut nettiä toimimaan. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin toimimaton netti/elektroniikka yleensäkin. Sitten älysin, että minun piti luoda sijaintiprofiili ja hymy palautui huulille. Tiedon valtaväylä, internetsku. Tosin netti ei ole nopea tai luotettava, mutta sen kanssa on elettävä. Rakastan nettiyhteyttä, mutta en kenties menisi rakkaudessani yhtä pitkälle kuin britit, jotka asettavat netin tärkeämmälle sijalle kuin vesivessan. Siitä tuli mieleen, että yhdessä yliopistorakennuksessa (ainakin) on kyykkyvessa. Näin sen ja lähdin etsimään ympäri rakennusta ns. normivessaa. Ei ollut. Mitenköhän se prosessi onnistuu talvella sukkisten ja takin kanssa? Voi käydä vahinko ja haisen samalta kuin se vanha homssuinen mies, joka puristelee tomaatteja Porin Sokoksen ruokaosastolla. Noh, kenties helpotan oloani muualla, pysyy ainakin kuivana. Pissajutut loppuivat tähän.
Perjantaina Ellen Pellen saapui Montpellieriin (on siis myös täällä syyslukukauden) ja ryntäsimme yhdessä Ikeaan. Projekti oli "pimp up your room". Ostin halvimman peiton ja tyynyjä. Lisäksi mukaan tarttui pari murattia ja erinäisiä säilytysratkaisuja. Pohdin kauan, että onko järkevää tuhlata rahaa sisustukseen kun olen täällä vain tämän syksyn. Noh, oli se sen arvoista (ja rahasumma ei ollut suuri). Huone on nyt paljon viihtyisämpi, liika kliinisyys on hävinnyt. Sänkypuoli koki huomattavan parannuksen, tyynyni (jos sitä voi siksi sanoa) oli sellainen pitkä pötkö, joka liiskaantui heti. Peitto oli karkea villaviltti, jonka kanssa kuuluu käyttää aluslakanaa. Espanjassa ja Italiassa törmään aina ihan samaan, aluslakanoita kauhea määrä. No more! Teen varmaan vielä yhden pikareissun Ikeaan ja ostan lampun pehmentämään huoneen vibaa. Muuten minulla on suunnilleen kaikki. Keittiövälineitä en aio ostaa, koska en aio laittaa ruokaa. Simple. Arkisin voin syödä lounaan ja illallisen vieressä olevassa ruokalassa. Alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka on 3,05 euroa, joten ei ole valittamista. Perjantaina menimme myös Ellenin kanssa Les Estivales-tapahtumaan, jossa sai maistella erilaisia viinejä. Totuushan on, että täällä ei voi edetä kahta metriäkään, ennen kuin jossakin tarjotaan viiniä. Ei kai voi valittaa. Greippirosé (iskä voi lopettaa sen pään pudistelun) on muuten todella raikasta. Raikkautta täällä tarvitaan, sillä täysi helle jatkuu vielä. Otin mukaan aivan liian vähän hellemekkoja, pari sadepilveä välillä olisi oikein jees. Syksyn väriloitoa ei ole nähtävissä edes kaukoputkella.
Tuohon Ikea-reissuun liittyen, minua ja Elleniä kohtaan käyttäydyttiin rasistisesti ratikassa sinä päivänä. En ollut nähnyt tydyä tammikuun jälkeen ja tietysti innoissamme höpötimme suomeksi ratikassa. Eräs mies tuli suu vaahdossa raivoamaan, että (vapaa käännös) "V**** Ranskassa puhutaan v**** ranskaa. V****. Tiedättehän, ulkomaalaiset vievät ranskalaisten työpaikat jne. Ihan samaa skeidaa, mitä ulkomaalaiset saavat kuunnella Suomessa. Hakkasi ovia ja riehui ympäriinsä. Kaikkea en siitä mongerruksesta ymmärtänyt, mutta hän taisi osoitella mun laukkua ja paheksua mun rikkautta. En viitsinyt selittää, että laukku on tekonahkaa ja noin kolmenkympin arvoinen. Hän riehui ympäriinsä ja minä tuijotin naama viivana yhteen pisteeseen (käytän tätä en huomaa mitään-stategiaa aina näiden herttaisten tyyppien kanssa). No, lähtihän mies sitten jatkamaan matkaansa. On sitä miesraukkaa varmaan elämä potkinut päähän. Kliininen termi olisi varmaan bat-shit crazy. Pohdin siinä miehen paasatessa ja takoessa ovia, että jos tilanne muutuisi fyysiseksi, olisivatkohan kanssamatkustajat suomalaisen Pekka Saurin tavoin puuttuneet asiaan(?) Haluaisin uskoa niin, mutta en ole varma. Olisinko minä vastaavassa tilanteessa kanssamatkustajana sanonut jotakin? Haluaisin uskoa niin, mutta en ole 100 % varma.
Edellispäivänä menin ensimmäisille luennoilla, jännää. Olen ottanut vähän liian monta kurssia, karsin niitä varmaan ensi viikolla kunhan olen niistä paremmin perillä. Yleiskuva on positiivinen, olen luentojen jälkeen mennyt juttelemaan kurssien vetäjille ja he ovat vaikuttaneet symppiksiltä. Sana "Erasmus" on yleensä taannut ymmärtäväisen vastaanoton. Tiedättekö, sellainen pehmeä ja kärsivällinen katse yhdistettynä silmien siristelyyn "Ulkomaalainen. En tule ymmärtämään, mitä hän sanoo." "Suomi" saa aikaan Vau-huudahduksen yhdistettynä toteamukseen (arvaukseen) "Siellä on kaunista, eikö niin!?". Osa työmäärästä vaikuttaa pelottavalta (sellain IIIIIIK) ja ulkomaalaisia on ihan simona. Kaikilla kursseilla istuu kauhea määrä ulkomaalaisia, monilla jopa suomalaisia. Ajatus, että vietän tämän syksyn ainostaan ranskalaisten seurassa vaikuttaa nyt hyvin epärealistiselta. Ulkomaalaisia (ja suomalaisia) pompahtaa esiin joka paikasta. Kannattaa varmaan lopettaa Marimekko-hamosien käyttö? That said, olen yrittänyt oikein ärsyttävällä tavalla tutustua ranskalaisiin. Ängen joskus ihmisten seuraan, hymyilen vienosti ja alan höpötellä. Maanantaina tungin täydelle occitan-kielen kurssille. Occitan on siis tällä alueella puhuttu paikallinen kieli, jolla on piiiiitkä historia. Kurssi oli ihan piukkana väkeä, mutta onneksi Mörri suostuttiin ottamaan mukaan. Kieli muistuttaa ensi kuulemalta ranskan, italian ja espanjan risteytykseltä (siinä on myös sellaista tanskalaista muminaa, kenties kuuma peruna on unohtunut suuhun?. Menin eilen kielen opiskelijoiden Medoc-ainejärjestön illanistujaisiin, join vähän viiniä ja pastista ja höpöttelin tuntemattomille. Kuten aina, keräilin myös vinkkejä uusilta tuttavuuksilta Montpellieriä ja ympäröiviä kyliä ja kaupunkia koskien
Kohta täytyy mennä...luennolle. Juu, mulla on luento iltakahdeksaan saakka. Eikö ole ihanaa? I agree.
oikein marenginmakeata iltapäivää sinne Suomeen! Olen usein miettinyt kuinka mahtavaa olisi olla freelance-kirjoittaja kuten Carrie. Istuu söpön Mac-läppärin ääressä alushoususillaan (älkää peljätkö, Montpellierin versio ei harrasta sellasta irstailua) ja höpöttelee niitä näitä. On kahvilla ja salaatilla kamujen kanssa ja ostaa Jimmyn kenkiä. Kelpaisi mullekin. Jotenkin mieleeni on kuitenkin hiipinyt ajatus, että kenties tämä ei vastaa normi-freelancerin arkea Suomessa (tai muualla Telluksella). Ihan vain pieni aavistus.
Anywhoo, täällä minä istun Vert Bois-asuntolan huoneessani luentojen välillä ja kirjoittelen lainaläppärilläni. Oli vaikea lopettaa virnistely eilen kun viimein kannoin pakettia huoneeseeni (ranskalaisen kirjaamisbyrokratian jälkeen). Olin varautunut, että aivan varmasti jokin on rikki tai muuta mahtavaa. Mutta ei, kone on kunnossa ja toimii moitteettomasti. Olin tosin pienen hermoromahduksen partaalla kun en saanut nettiä toimimaan. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin toimimaton netti/elektroniikka yleensäkin. Sitten älysin, että minun piti luoda sijaintiprofiili ja hymy palautui huulille. Tiedon valtaväylä, internetsku. Tosin netti ei ole nopea tai luotettava, mutta sen kanssa on elettävä. Rakastan nettiyhteyttä, mutta en kenties menisi rakkaudessani yhtä pitkälle kuin britit, jotka asettavat netin tärkeämmälle sijalle kuin vesivessan. Siitä tuli mieleen, että yhdessä yliopistorakennuksessa (ainakin) on kyykkyvessa. Näin sen ja lähdin etsimään ympäri rakennusta ns. normivessaa. Ei ollut. Mitenköhän se prosessi onnistuu talvella sukkisten ja takin kanssa? Voi käydä vahinko ja haisen samalta kuin se vanha homssuinen mies, joka puristelee tomaatteja Porin Sokoksen ruokaosastolla. Noh, kenties helpotan oloani muualla, pysyy ainakin kuivana. Pissajutut loppuivat tähän.
Perjantaina Ellen Pellen saapui Montpellieriin (on siis myös täällä syyslukukauden) ja ryntäsimme yhdessä Ikeaan. Projekti oli "pimp up your room". Ostin halvimman peiton ja tyynyjä. Lisäksi mukaan tarttui pari murattia ja erinäisiä säilytysratkaisuja. Pohdin kauan, että onko järkevää tuhlata rahaa sisustukseen kun olen täällä vain tämän syksyn. Noh, oli se sen arvoista (ja rahasumma ei ollut suuri). Huone on nyt paljon viihtyisämpi, liika kliinisyys on hävinnyt. Sänkypuoli koki huomattavan parannuksen, tyynyni (jos sitä voi siksi sanoa) oli sellainen pitkä pötkö, joka liiskaantui heti. Peitto oli karkea villaviltti, jonka kanssa kuuluu käyttää aluslakanaa. Espanjassa ja Italiassa törmään aina ihan samaan, aluslakanoita kauhea määrä. No more! Teen varmaan vielä yhden pikareissun Ikeaan ja ostan lampun pehmentämään huoneen vibaa. Muuten minulla on suunnilleen kaikki. Keittiövälineitä en aio ostaa, koska en aio laittaa ruokaa. Simple. Arkisin voin syödä lounaan ja illallisen vieressä olevassa ruokalassa. Alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka on 3,05 euroa, joten ei ole valittamista. Perjantaina menimme myös Ellenin kanssa Les Estivales-tapahtumaan, jossa sai maistella erilaisia viinejä. Totuushan on, että täällä ei voi edetä kahta metriäkään, ennen kuin jossakin tarjotaan viiniä. Ei kai voi valittaa. Greippirosé (iskä voi lopettaa sen pään pudistelun) on muuten todella raikasta. Raikkautta täällä tarvitaan, sillä täysi helle jatkuu vielä. Otin mukaan aivan liian vähän hellemekkoja, pari sadepilveä välillä olisi oikein jees. Syksyn väriloitoa ei ole nähtävissä edes kaukoputkella.
Tuohon Ikea-reissuun liittyen, minua ja Elleniä kohtaan käyttäydyttiin rasistisesti ratikassa sinä päivänä. En ollut nähnyt tydyä tammikuun jälkeen ja tietysti innoissamme höpötimme suomeksi ratikassa. Eräs mies tuli suu vaahdossa raivoamaan, että (vapaa käännös) "V**** Ranskassa puhutaan v**** ranskaa. V****. Tiedättehän, ulkomaalaiset vievät ranskalaisten työpaikat jne. Ihan samaa skeidaa, mitä ulkomaalaiset saavat kuunnella Suomessa. Hakkasi ovia ja riehui ympäriinsä. Kaikkea en siitä mongerruksesta ymmärtänyt, mutta hän taisi osoitella mun laukkua ja paheksua mun rikkautta. En viitsinyt selittää, että laukku on tekonahkaa ja noin kolmenkympin arvoinen. Hän riehui ympäriinsä ja minä tuijotin naama viivana yhteen pisteeseen (käytän tätä en huomaa mitään-stategiaa aina näiden herttaisten tyyppien kanssa). No, lähtihän mies sitten jatkamaan matkaansa. On sitä miesraukkaa varmaan elämä potkinut päähän. Kliininen termi olisi varmaan bat-shit crazy. Pohdin siinä miehen paasatessa ja takoessa ovia, että jos tilanne muutuisi fyysiseksi, olisivatkohan kanssamatkustajat suomalaisen Pekka Saurin tavoin puuttuneet asiaan(?) Haluaisin uskoa niin, mutta en ole varma. Olisinko minä vastaavassa tilanteessa kanssamatkustajana sanonut jotakin? Haluaisin uskoa niin, mutta en ole 100 % varma.
Edellispäivänä menin ensimmäisille luennoilla, jännää. Olen ottanut vähän liian monta kurssia, karsin niitä varmaan ensi viikolla kunhan olen niistä paremmin perillä. Yleiskuva on positiivinen, olen luentojen jälkeen mennyt juttelemaan kurssien vetäjille ja he ovat vaikuttaneet symppiksiltä. Sana "Erasmus" on yleensä taannut ymmärtäväisen vastaanoton. Tiedättekö, sellainen pehmeä ja kärsivällinen katse yhdistettynä silmien siristelyyn "Ulkomaalainen. En tule ymmärtämään, mitä hän sanoo." "Suomi" saa aikaan Vau-huudahduksen yhdistettynä toteamukseen (arvaukseen) "Siellä on kaunista, eikö niin!?". Osa työmäärästä vaikuttaa pelottavalta (sellain IIIIIIK) ja ulkomaalaisia on ihan simona. Kaikilla kursseilla istuu kauhea määrä ulkomaalaisia, monilla jopa suomalaisia. Ajatus, että vietän tämän syksyn ainostaan ranskalaisten seurassa vaikuttaa nyt hyvin epärealistiselta. Ulkomaalaisia (ja suomalaisia) pompahtaa esiin joka paikasta. Kannattaa varmaan lopettaa Marimekko-hamosien käyttö? That said, olen yrittänyt oikein ärsyttävällä tavalla tutustua ranskalaisiin. Ängen joskus ihmisten seuraan, hymyilen vienosti ja alan höpötellä. Maanantaina tungin täydelle occitan-kielen kurssille. Occitan on siis tällä alueella puhuttu paikallinen kieli, jolla on piiiiitkä historia. Kurssi oli ihan piukkana väkeä, mutta onneksi Mörri suostuttiin ottamaan mukaan. Kieli muistuttaa ensi kuulemalta ranskan, italian ja espanjan risteytykseltä (siinä on myös sellaista tanskalaista muminaa, kenties kuuma peruna on unohtunut suuhun?. Menin eilen kielen opiskelijoiden Medoc-ainejärjestön illanistujaisiin, join vähän viiniä ja pastista ja höpöttelin tuntemattomille. Kuten aina, keräilin myös vinkkejä uusilta tuttavuuksilta Montpellieriä ja ympäröiviä kyliä ja kaupunkia koskien
Kohta täytyy mennä...luennolle. Juu, mulla on luento iltakahdeksaan saakka. Eikö ole ihanaa? I agree.
torstai 8. syyskuuta 2011
Terveiset palmujen katveesta!
Heips rakkauspakkaukset,
täällä kirjeenvaihtajanne Montpellieristä! Tietsikkaongelma ratkaistaneen parin päivän sisällä (God bless the dads of the world!) mutta kirjoitan nyt lyhykäisesti iPhonella läheisestä kahvilasta. Kaikki on hyvin täällä ja luulen, että minua itkettää joulukuussa kun lähdön aika koettaa. Tämä vajaan neljän kuukauden jakso on aivan liian lyhyt mutta aikansa kutakin. Olen tämän viikon juossut eri toimistoissa kyselemässä kursseista. Jos kaikki menee niinkuin Strömsössä, minulla ei ole luentoja to tai pe, olen yrittänyt ahtaa ne alkuviikkoon. Tiedän, olen nerokas. Voin lähteä pikkukylään lukemaan romskua pidennetyksi viikonlopuksi! Menen vähän höpöttämään tänään sellaisen charmantin proffan kanssa mun kurssivalinnoista. Katsotaan miten menee.
Olen jonkun verran tutustunut muihin vaihtareihin ja luentojen alkaessa ensi viikolla koetan toteuttaa projektiani "tutustu ranskalaisiin kanssaopiskelijoihin". Ajattelin ottaa yhden kurssin teatteritieteistä (?). Pelkkää teoriaa se kurssi, huh! En osaa näytellä koivua intohimoisesti. Kenties bongaan uuden Meryl Streepin (tai Gérard Depardieun oikeastaan). Kampuksella on myös oma teatteri, arvatkaa kuka menee sinne heti! Montpellierin vanha kaupunki on muuten hurmaava, tulkaa ihmeessä tänne pidennetyksi viikonlopuksi. Ihana ihana kaupunki. Lisäksi tuntuu siltä, että täällä on kiva asua. Tietty tavallaan harmittaa, etten asu rähjäisessä kämpässä pienellä kujalla Place de la Comédien takana. Toisaalta olen tullut tänne opiskelemaan, joten asuminen minuutin päässä yliopistolta on jees. Ketuttaisi aamulla lähteä ratikalla tähän suuntaan. Melkein joka ilta olemme menneet jollakin porukalla lasilliselle vanhaan keskustaan, mahtava paikka!
Kenties seuraavalla kerralla kirjoittelen lainaläppärillä? Olen kyllä onnekas onnekas tyyppi.
täällä kirjeenvaihtajanne Montpellieristä! Tietsikkaongelma ratkaistaneen parin päivän sisällä (God bless the dads of the world!) mutta kirjoitan nyt lyhykäisesti iPhonella läheisestä kahvilasta. Kaikki on hyvin täällä ja luulen, että minua itkettää joulukuussa kun lähdön aika koettaa. Tämä vajaan neljän kuukauden jakso on aivan liian lyhyt mutta aikansa kutakin. Olen tämän viikon juossut eri toimistoissa kyselemässä kursseista. Jos kaikki menee niinkuin Strömsössä, minulla ei ole luentoja to tai pe, olen yrittänyt ahtaa ne alkuviikkoon. Tiedän, olen nerokas. Voin lähteä pikkukylään lukemaan romskua pidennetyksi viikonlopuksi! Menen vähän höpöttämään tänään sellaisen charmantin proffan kanssa mun kurssivalinnoista. Katsotaan miten menee.
Olen jonkun verran tutustunut muihin vaihtareihin ja luentojen alkaessa ensi viikolla koetan toteuttaa projektiani "tutustu ranskalaisiin kanssaopiskelijoihin". Ajattelin ottaa yhden kurssin teatteritieteistä (?). Pelkkää teoriaa se kurssi, huh! En osaa näytellä koivua intohimoisesti. Kenties bongaan uuden Meryl Streepin (tai Gérard Depardieun oikeastaan). Kampuksella on myös oma teatteri, arvatkaa kuka menee sinne heti! Montpellierin vanha kaupunki on muuten hurmaava, tulkaa ihmeessä tänne pidennetyksi viikonlopuksi. Ihana ihana kaupunki. Lisäksi tuntuu siltä, että täällä on kiva asua. Tietty tavallaan harmittaa, etten asu rähjäisessä kämpässä pienellä kujalla Place de la Comédien takana. Toisaalta olen tullut tänne opiskelemaan, joten asuminen minuutin päässä yliopistolta on jees. Ketuttaisi aamulla lähteä ratikalla tähän suuntaan. Melkein joka ilta olemme menneet jollakin porukalla lasilliselle vanhaan keskustaan, mahtava paikka!
Kenties seuraavalla kerralla kirjoittelen lainaläppärillä? Olen kyllä onnekas onnekas tyyppi.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
RIP HP (?)
Hellou murut,
terveiset Montpellierin kulinaarisesta mekasta...McDonaldsista. Ai miksi olen täällä syömässä ällönmakeaa McFlurrya? No, wifi-yhteys ei todellakaan löytynyt niistä södeistä kahviloista pikkukujilta. Yritin kuumeisesti. Mun piti siis raahautua tänne. Ihan varmana tätä mestaa pitäisi jostakin syystä boikotoida. Eläinten hyvinvointi? Hygienia? Työntekijöiden huono kohtelu? Slow food? No, jokin näistä varmaan. Olen siis täällä koska huoneessani ei ole wifiä vaan jokin kivikautinen kaapeliviritelmä (huonosti toimiva sellainen). Wifiä tarvitsen koska mun HP-läppäri kyllästyi muhun ja päätti siirtyä vihreämmille laitumille (mun luona on naftisti vihreää). Eilen aamupäivällä sen näyttö pimeni (tapahtuu aina välillä) ja jäi jumittamaan. Edes virtanäppäimestä ei saanut sammutettua. Noh, virtajohto sitten naps pois ja odotin akun loppumista. Loppuihan se ja kone simahti. Lopullisesti. En ole sen jälkeen saanut enää päälle. Ajattelin, että hän haluaa kenties vähän välimatkaa ja aikaa itselleen, mutta ei aamullakaan mennyt päälle. Möllöttää vaan mustana. Ja kyllä, virtaa se saa. Kenties tämä johtuu akusta? On ennenkin reistaillut ja kertaalleen vaihdettu. Mitäs nyt, mä en kaivannut tätä tähän väliin. Kampuksen wifi vaatii salasanan, jonka saan keskiviikkona tai torstaina. Vienkö koneen näytille jonnekin vai onko se liian eläkeläinen siihen hommaan? En ole budjetoinut uutta kannettavaa varten. Täältä en voi sellaista ostaa, ranskalainen näppis ei ihastuta. Hmmmm...Tilaan kai Suomesta jos tämä siihen menee. Voih, yritän vielä antaa tekohengitystä, toivottavasti se tokenee.
Muuten, täällä menee hyvin. Montpellier vaikuttaa herttaiselta kaupungilta ja parin muun vaihtarin kanssa olen käppäillyt ympäriinsä. Uuden ranskalaisen numeron olen myös hankkinut ja olen avannut pankkitilin ja hankkinut kotivakuutuksen. Tili ja vakuutus maksavat yhteensä noin 2 euroa puolelta vuodelta. Pankkivirkailija oli ihana, charmantti mies. Vähän ihastuin. Osallistuimme myös Amazonin sademetsän tuhontaan. Ihan tuhoton määrä papereita. Mies toimi aikaisemmin Cannesissa limusiininkuljettajana. Kuskattavana oli ollut muun muassa Sean Connery ja Sting. Sting oli kuulema antanut kahden tonnin tipin. Najs.
Yliopistomeininki ei vaikuta järin järjestelmälliseltä. Sen kyllä tiedostin ennen tänne tuloa. Kaikesta pitää ottaa selvää omin päin ja tehdä itse. Kun itse olin KV-tutori olin aika curlingmamma ja autoin kaiken kanssa. Juu, ei ole minulla tutoria täällä. Yksi jännä esimerkki on kursseille ilmoittautuminen. Se pitäisi pikemmiten hoitaa netin kautta. Ei meillä tietenkään ole käyttäjätunnuksia, salasanoja tai opiskelijanumeroa. Huomenna mun pitäisi juosta eri toimistoihin ja keskustella josko voin ilmoittautua kursseille muuta kautta, saada nimen listalle yms. Noh, tämän mä otan aika rennosti. Eiköhän tämä järjesty. Jännittää myös se miten pärjään esim. ranskalaisen runouden luennoilla. Ehkä kirjoitan otsaan Erasmus.
Huone on vieläkin jees. Tosin kylppärin lattia tulvii aina kun käy suihkussa ja kuumaa vettä ei oikein tule. Eilen ostin kaikki tarpeelliset kauneustuotteet, tärkeimmät asiat ensin! Rakennuksessa on aika vähän liikettä, ehkä se piristyy luentojen alettua. Olen myös pohtinut reissuja täksi syksyksi, viikonloppuja on kuitenkin aika vähän. Rannikkon pieniin kaupunkeihin ja Marseillesiin aion tutustua. Heinin mentyä Nizzaan, ängen sinne ykkösoppaan seuraan! Pariisi on must ja Hannaa olisi kiva mennä moikkaamaan Brysseliin. Barcelona on kutkuttavan lähellä ja samoin Korsika. Tietty jos kone menee uusiksi, menee matkasuunnitelma myös uusiksi. Nyyh.
No onpas tämä valivali-postaus. Kuitenkin kaikki on fine. Onneksi kopioin mun valokuvat ulkoiselle kovalevylle. Niiden menetys olisi itkettänyt. Katsoin muuten Happy-Go-Lucky-leffan pari päivää sitten. Katsokaa. Muistutti vähän Mörriä se nainen. En kai ole NOIN rasittava? Tai älkää vastatko. Muita positiivisesti yllättäneitä leffoja ovat Friends with Benefits, the Town ja Limitless. Eivät liene Oscar-kamaa mutta onnistuivat viihdytysfunktiossaan.
Ja niin, blogia en varmaan ihan kauhean usein päivittele ennen kuin koneongelma ratkeaa. IPhone on ihana muttei tähän tehtävään. Huom! Mun uusi ranskisnumero on +33 76 14 86 058. Suomalaisnumero on siis tilapäisesti poissa käytöstä. Kenties ostan halpiskännykän suomalaiselle SIM-kortille? Oho, tässä on varmaan aika paljon virheitä ja muuta nannaa mutten jaksa enää muokata. Moi moi rakkaat!
terveiset Montpellierin kulinaarisesta mekasta...McDonaldsista. Ai miksi olen täällä syömässä ällönmakeaa McFlurrya? No, wifi-yhteys ei todellakaan löytynyt niistä södeistä kahviloista pikkukujilta. Yritin kuumeisesti. Mun piti siis raahautua tänne. Ihan varmana tätä mestaa pitäisi jostakin syystä boikotoida. Eläinten hyvinvointi? Hygienia? Työntekijöiden huono kohtelu? Slow food? No, jokin näistä varmaan. Olen siis täällä koska huoneessani ei ole wifiä vaan jokin kivikautinen kaapeliviritelmä (huonosti toimiva sellainen). Wifiä tarvitsen koska mun HP-läppäri kyllästyi muhun ja päätti siirtyä vihreämmille laitumille (mun luona on naftisti vihreää). Eilen aamupäivällä sen näyttö pimeni (tapahtuu aina välillä) ja jäi jumittamaan. Edes virtanäppäimestä ei saanut sammutettua. Noh, virtajohto sitten naps pois ja odotin akun loppumista. Loppuihan se ja kone simahti. Lopullisesti. En ole sen jälkeen saanut enää päälle. Ajattelin, että hän haluaa kenties vähän välimatkaa ja aikaa itselleen, mutta ei aamullakaan mennyt päälle. Möllöttää vaan mustana. Ja kyllä, virtaa se saa. Kenties tämä johtuu akusta? On ennenkin reistaillut ja kertaalleen vaihdettu. Mitäs nyt, mä en kaivannut tätä tähän väliin. Kampuksen wifi vaatii salasanan, jonka saan keskiviikkona tai torstaina. Vienkö koneen näytille jonnekin vai onko se liian eläkeläinen siihen hommaan? En ole budjetoinut uutta kannettavaa varten. Täältä en voi sellaista ostaa, ranskalainen näppis ei ihastuta. Hmmmm...Tilaan kai Suomesta jos tämä siihen menee. Voih, yritän vielä antaa tekohengitystä, toivottavasti se tokenee.
Muuten, täällä menee hyvin. Montpellier vaikuttaa herttaiselta kaupungilta ja parin muun vaihtarin kanssa olen käppäillyt ympäriinsä. Uuden ranskalaisen numeron olen myös hankkinut ja olen avannut pankkitilin ja hankkinut kotivakuutuksen. Tili ja vakuutus maksavat yhteensä noin 2 euroa puolelta vuodelta. Pankkivirkailija oli ihana, charmantti mies. Vähän ihastuin. Osallistuimme myös Amazonin sademetsän tuhontaan. Ihan tuhoton määrä papereita. Mies toimi aikaisemmin Cannesissa limusiininkuljettajana. Kuskattavana oli ollut muun muassa Sean Connery ja Sting. Sting oli kuulema antanut kahden tonnin tipin. Najs.
Yliopistomeininki ei vaikuta järin järjestelmälliseltä. Sen kyllä tiedostin ennen tänne tuloa. Kaikesta pitää ottaa selvää omin päin ja tehdä itse. Kun itse olin KV-tutori olin aika curlingmamma ja autoin kaiken kanssa. Juu, ei ole minulla tutoria täällä. Yksi jännä esimerkki on kursseille ilmoittautuminen. Se pitäisi pikemmiten hoitaa netin kautta. Ei meillä tietenkään ole käyttäjätunnuksia, salasanoja tai opiskelijanumeroa. Huomenna mun pitäisi juosta eri toimistoihin ja keskustella josko voin ilmoittautua kursseille muuta kautta, saada nimen listalle yms. Noh, tämän mä otan aika rennosti. Eiköhän tämä järjesty. Jännittää myös se miten pärjään esim. ranskalaisen runouden luennoilla. Ehkä kirjoitan otsaan Erasmus.
Huone on vieläkin jees. Tosin kylppärin lattia tulvii aina kun käy suihkussa ja kuumaa vettä ei oikein tule. Eilen ostin kaikki tarpeelliset kauneustuotteet, tärkeimmät asiat ensin! Rakennuksessa on aika vähän liikettä, ehkä se piristyy luentojen alettua. Olen myös pohtinut reissuja täksi syksyksi, viikonloppuja on kuitenkin aika vähän. Rannikkon pieniin kaupunkeihin ja Marseillesiin aion tutustua. Heinin mentyä Nizzaan, ängen sinne ykkösoppaan seuraan! Pariisi on must ja Hannaa olisi kiva mennä moikkaamaan Brysseliin. Barcelona on kutkuttavan lähellä ja samoin Korsika. Tietty jos kone menee uusiksi, menee matkasuunnitelma myös uusiksi. Nyyh.
No onpas tämä valivali-postaus. Kuitenkin kaikki on fine. Onneksi kopioin mun valokuvat ulkoiselle kovalevylle. Niiden menetys olisi itkettänyt. Katsoin muuten Happy-Go-Lucky-leffan pari päivää sitten. Katsokaa. Muistutti vähän Mörriä se nainen. En kai ole NOIN rasittava? Tai älkää vastatko. Muita positiivisesti yllättäneitä leffoja ovat Friends with Benefits, the Town ja Limitless. Eivät liene Oscar-kamaa mutta onnistuivat viihdytysfunktiossaan.
Ja niin, blogia en varmaan ihan kauhean usein päivittele ennen kuin koneongelma ratkeaa. IPhone on ihana muttei tähän tehtävään. Huom! Mun uusi ranskisnumero on +33 76 14 86 058. Suomalaisnumero on siis tilapäisesti poissa käytöstä. Kenties ostan halpiskännykän suomalaiselle SIM-kortille? Oho, tässä on varmaan aika paljon virheitä ja muuta nannaa mutten jaksa enää muokata. Moi moi rakkaat!
lauantai 3. syyskuuta 2011
Maarian Pariisi
No niin, tämän perään on kyselty ja tätä olen kypsytellyt päässäni. Olin Pariisissa kolme kuukautta ja sen ajanjakson aikana ehdin touhuta yhtä sun toista. Tässä on Maarian lista Pariisin helmistä (jotka eivät ole missään erityisessä järjestyksessä). Niin siis pieni osa niistä.
Ravintolat:
La Tour d'Argent. 15, quai de la Tournelle.
Tämä oli syntymäpäivälahja porukoiltani, bless their hearts. Paikka on äärimmäisen hienostunut ja olo oli ehdottomasti vaivaantunut ja hermostunut. Ruoka oli aivan uskomattoman hyvää ja palvelu oli (jäykällä tavalla) loistavaa. Aina oli (varsinkin naisihmisellä) saattaja ja näköala Notre Damen suuntaan oli erittäin kaunis. Itse jätin väliin numeroidun verisen ankan, joka on paikan kuuluin annos.Viinilista on turistinähtävyys ja viinikellari äärimmäisen kuuluisa. Kjeh kjeh, molemmat nähty! Paksu lomakko (mittakaavassa ylileveä kuljetus) on toivottava. Lounas (ilman viiniä) oli noin 65 euroa ja sitä suosittelisin kivuliaan kalliin illallisen sijaan. Muun muassa Bill Clinton ja Marski ovat täällä mussutelleet pöperöä. Ja Mörri!
La Billebaude. 29, rue de l'Exposition.
Kävin kyseisessä 7. osassa sijaitsevassa pienessä ravintolassa kolme kertaa oleskeluni aikana. Ruoka oli aina maittavaa, paikka viehättävä ja palvelu hyvää (yhtä kertaa lukuun ottamatta). Varma nakki. Menu oli päälle kolmekymppiä.
Georges Abstraction Surface Air (onko tämä oikeasti sen niminen?). Sanotaan vain Georges. Etage 6. Centre Pompidou.
Kävin täällä kaksi kertaa, molemmilla kerroilla seura oli tasokkaan suomalaisvetoista. Näköala on aivan mahtava ja täällä voi ihastella Eiffel-tornin jokailtaista välkehdintää drinksua nauttien. Ensimmäisellä kerralla ottamani etnisvivahteinen rapuannos oli käsittämättömän hyvää. Allergialääkkeet otan aina kiltisti välttääkseni Dumbo-efektin (ihmisten mielestä tämä on aina hauskaa) ja tyylikkään vessan lattialla nukkumisen. Kir oli vaatimattomat 10 euroa. Täällä paikassa tulee auttamatta pieni ja vaatimaton olo. Tarjoilijatypykät, jotka sipsuttavat korkkareissa ja roiskeläpissä, on enimmäkseen poimittu mallitoimiston listalta. Hienostoväen suosiossa ilmiselvästi, mutta kyllä siellä ihan perustallaajiakin näkyi.
Dilan. 11, rue Mandar.
Budjettiopas kädessä talsin tähän pienehköön kurdiravintolaan. Itse otin munakoisoannoksen pääruuaksi ja kuolasin kaiken perään, mitä ympärillä syötiin. Henkilökunta innostui oiken olan takaa kun näytin heille, että raflaa oli kehuttu oppaassa. Ihan ansaitusti oli ylistetty. Monet muut paikalla olijat tuntuivat olevan kanta-asiakkaita.
Cosí. 54, rue de la Seine.
Voikkari ei ole ikinä maistunut yhtä raikkaalle. Subway can go to hell! Täytettyjä leipiä oli vaikka millä mitalla, raaka-aineet olivat laadukkaita eikä hinta hirvittänyt. Hyvä vaihtoehto jos on kiirus, eikä halua "uhrata" aikaa ruokailulle.
Breakfast in America. 4, rue Malheur.
Kävin tässä amerikkalaisdinerissa kaksi kertaa kesän aikana ja hampparit olivat ihan mahtavia. Taitaa olla yksi niistä harvoista paikoista, jossa koko henkilökunta puhuu englantia. Ai kuka haluaa syödä hamppareita Pariisissa? Öhöm...minä. Vaniljapirtelö on aivan tajuttoman hyvää.
Eggs & Co. 11, rue Bernard Palissy.
Kaikki täällä pyörii kananmunien ympärillä. Omelettilista on vaikuttavan kokoinen. Interiööri on viihtyisä ja omistajamies mukava. Miinusta siitä, että hän huusi uudelle kokille (todistin usein ilkeilyä pariisilaisessa ravintolamaailmassa).
Le Montparnasse 1900. 59, boulevard du Montparnasse.
Tämä on aivan uskomattoman kaunis ravintola! Noin kolmellakympillä saa aperon, kolme ruokalajia ja viiniä. Kenties vielä kahvinkin? Ruoka oli oikein maittavaa, ei tosin räjäyttänyt tajuntaani. Mutta jösses, kuinka sielu lepää tuollaisessa paikassa.
Le Chartier. 7, rue du Faubourg Montmartre.
Kuulema ei ole Pariisissa käynytkään, ellei astu tähän ravintolaan. Jono on taattu ja varata ei saa. Hinnat ovat alhaiset ja ruoka aika perusmössöä. Ihan hyvää sellaista siis. Sisustus on aivan uskomaton ja tarjoilijat viuhahtelevat ohi. Ei kannata missata.
Le Relais de Venise. 271, boulevard Pereire.
Lihansyöjät ohoi! Tämä oli se supersuosittu mesta (taitaa olla ketju), jonka entrecôtista Maariakin piti. Jos ei pidä lihasta, kannattaa tämä paikka skipata. Menu on nimittäin aina se sama. Pöytää ei voi varata, joten kannattaa tulla jo seitsemän aikoihin muiden innokkaiden kanssa jonottamaan. Menu viineineen taisi olla neljäkymppiä.
Chez Gladines. 30, rue des Cinq Diamants.
Tämä pieni paikka on mainittu monen monissa oppaissa ja lukemattomilla budjettimatkailuun erikoistuneilla sivustoilla. Ansaitusti...ja ei. Ruoka ei omasta mielestäni ollut mitenkään erityisen halpaa (mutta ei se kyllä hintaavaakaan ollut). Tänne kannattaa tulla noin seitsemän aikoihin, sillä paikka täyttyy aika äkkiä ja (tietenkään) pöytää ei voi varata. Niih."Salaatit" ovat ihan massiivisia ja tunnelma on katossa. Lähikorttelit ovat viehättäviä, kuin olisi pienessä kylässä Pariisssa.
Lilane. 8, rue Gracieuse.
Menin tähän paikkaan Laura P:n ylistysten rohkaisemana. Paikka oli hyvin chic ja palvelu oli lämminta ja avuliasta. Menu oli siinä kolmenkympin paikkeilla (kuten monissa muissakin "laadukkaissa" paikoissa). Kyselin vähän tarjoilijan (taisi olla toinen omistajista) suosituksia ja nappiin meni. Alkuruokana oli hummeriraviolia ja se oli taivaallista. Jälkiruokana otin persikkakohokkaan ja nami nami nam. Ei ollut mikään kuriton ipana mennyt avaamaan uunin ovea. Suosittelen. Ainoa miinus siitä, että pääruoka jäi aika pliisuksi näin mahtavien alku- ja jälkiruokien rinnalla.
Rue Sainte Annella sijaitsevat japanilaisravintolat. Parhaat olivat Kunitoraya (39) ja Higuma (32).
Molemmissa maiskuttelin mahtavaa udonia, lämmintä ja paksua nuudelikeittoa, sydämeni kyllyydestä. Hinnat olivat kohtuulliset ja palvelu ripeää. Paikat myös tunnistaa hirvittävästä jonosta, joka kiemurtelee kadulla. Kannattaa vältellä ruuhkaisinta lounas-ja illallisaikaa. Etnisissä paikoissa on usein joustavampi aukiolo, joten esimerkiksi klo. 18 on paaaaljon väljempää.
Relais de la Butte. 12, rue de Ravignan.
Suomalaistytöt olivat suositelleet minulle tätä herttaista Montmartessa sijaitsevaa ravintolaa, jonne vein vierailulle tulleen Kuningataräidin. Näköala on aivan mahtava, ravintolan terassilta avautuu ihana näkymä yhteen maailman kauneimmista kaupungeista. Menu oli kolmenkympin hujakoilla ja siihen kuului kolme ruokalajia, lasi samppajaa ja kahvit. Kaikki oli todella hyvää. Tämä on myös se paikka, jossa annoin vauhtiraitaisille etanoille lentävää kyytiä. Olin vähän vaikeuksissa niitä etanaraukkia sorkkiessani ja yksi niistä lensi komeasti kaaressa viiiuuuuuh maahan. Onneksi ei lähtenyt vierimään alas mäkeä. TAI osunut pariisilaisrouvaa päähän tai lentänyt jonkun viinilasiin. Syytän oudon mallisia raitaisia etanapoloja tästä showsta. Paikka olisi myös ihana aamupalalle tai drinkeille.
Au Pied de Fouet. 45, rue de Babylone.
Tämän ketjun ravintoloita löytyy pari ympäri Pariisia, mutta tämän osoitteen yksilö oli todella viehättävä ja tarjosi maittavaa perusruokaa alhaiseen hintaan. Paikka oli aivan täynnä, mutta minut saatiin ängettyä muiden pöytään (he varmaan arvostivat tätä kovasti!) ja palvelu oli ripeätä. Jälkkärit olivat pari euroa kipale (tarte tatin vei kielen mennessään). Ei pääse rahoistaan vaikka kuinka yrittää! Suosittelen lämpimästi.
L'As du Falafel. 34, rue des Rosiers.
Tämä on Sini-Maarian suosittelema falafel-paikka. Ja ovat muutkin siitä kuulleet, jonottamatta ruokaansa ei nimittäin saa. Perusfalafel (aika jättikokoinen annos) maksetaan jonottaessa ulkona hääriville tyypeille, jota antavat pienen lippulappusen. Taisin käydä paikassa noin kolme-neljä kertaa. Tulinen (ei se oikeasti ole) kastike on Maarian mieleen.
Le Rouleau de Printemps. 42, rue de Tourtille.
Maria kavereineen vei minut tähän äärimmäisen halpaan ja mahdottoman hyvään vietnamilaiseen (netin mukaan kiinalainen, kambodjalainen, taiwanilainen...ihan sama) ravintolaan. Paikka on erittäin pieni ja hyvin aidon oloinen. Vaikka kuinka söin (yritin ihan tosissani), en päässyt kuin noin kymmeneen euroon!
Tierra del Fuego. 4-6, rue Sainte Marthe.
Pidin kovasti tästä kohtuuhintaisesta chileläisraflasta. Tunnelma oli lämmin, sisustus ihana ja ruoka mahtavaa. Jos et pidä korianterista, kannattaa mainita (änkevät sitä joka paikkaan). Mun mielestä korianteri rocks! Tällä kadulla on ihania baareja ja ravintoloita, muun muassa se brasilialainen josta olen aikaisemmin höpöttänyt.
Note: Jos tarjolla on menu, se kannattaa yleensä ottaa. Lounas on hienoissa ravintoloissa yleisesti otettuna huomattavasti halvempi kuin illallinen. Turistina on villi ja vapaa, niin voi hyödyntää tätä mahdollisuutta. Joitakin rafloja löytyy useampia kaupungista, olen antanut sen osoittee, jossa olen itse käynyt/pitänyt eniten.
Janottaa?
Rue Oberkampf on ihan paras janoiselle matkalaiselle. Se on ihan täynnä erityylisiä juottoloita, kaikki löytävät varmasti mieleisensä. Itse pidin esim. Bar les Pirates-paikasta (88, rue Oberkampf), jossa rommipohjaisista juomista ei ollut pulaa. Jos makea drinkki ällöittää, kannattaa siitä vinkata herttaiselle baarimikolle. Luulen nimittäin, että hän kaatoi puoli pussillista sokeria minun juomaani. Silti oli järjettömän hyvää.
Rosa Bonheur (Parc de Buttes Chaumont). Tätä paikkaa monen moni ihminen minulle ylisti loistavana baarina/ravintolana istua iltaa. Ja iltaa kannattaa tulla istumaan siinä viiden kuuden aikoihin (ainakin viikonloppuisin), sillä kauhistuttava jono muodostuu todella pikaisesti. Juomat ovat raikkaita ja tapas-tyylistä naposteltavaa löytyy paljon. Hyvä keli plussaa, sisällä ei ole paljoa paikkoja. Lieneekö auki talvella? Ei varmaan.
Chez Georges. 11, rue de Canettes. Luulen, että tämä on se paikka, jossa kävimme suomalaisvoimin litkimässä viiniä. Kellari on ihana, viini on halpaa, happea ei meinaa loppuillasta saada ja tunnelma on katossa.
Caveau de la Huchette. 5, rue de la Huchette. Tässä jazzkellarissa hameenhelmat pyörivät musiikin tahdissa. Laiskemmat yksilöt voivat seurata menoa sivummalla ylihintainen viinilasi kädessä.
Note: Kulmakuppilat ovat yleensä tunnelmallisia. Tietty kaikki mikä sijaitsee nähtävyyden vieressä, isolla kadulla yms. on varmasti ylihintaista. Kannattaa aina kävellä pienen matkaa pikkukatuja, niin johan halpenee. Maksoin yleensä viinilasillisesta 1,2-4 euroa. Tässä asiassa Suomi häviää 12-0.
Kulttuurinälkäinen?
Musée de Quai Branly. 37, quai Branly.
Taisi olla minun lempimuseoni Pariisissa. Itse rakennus on kutkuttava (muistuttaa vähän muurahaispesää) ja pysyvä näyttely jätti sanattomaksi. Jos muiden maanosien kuin Euroopan taide kiinnostaa, this is your place! Esillä on huikeita naamioita, patsaita, paaluja, koruja ja paljon muuta. Olin ihan liekeissa tämän jälkeen. Ajattelin, että "tästä täytyy vinkata Hannalle"!
Viemärimuseo/Égouts de Paris. 93, quai d'Orsay.
Kun perinteinen ja ummehtunut klassinen taide kyllästyttää, tänne voi lähteä tutkimaan viemäriverkoston toimintaa. Lapsille ja lapsenmielisille kyseessä on oiva paikka. Voi vaikka laskea rottia...Itse näin vain yhden surkean rotan kipittävän lattialla. Itse nautin itsenäisestä käyskentelystä, mutta opastetusta kierroksesta saa varmasti enemmän irti. Tosin englanninkielisen kierroksen saaminen voi osoittautua vaikeamman puoleiseksi, niitä järjestetään kuulema ainoastaan ryhmille. Voihan sitä aina kuokkia...(kannattaa siis soittaa/käydä etukäteen ja kysyä kierroksista) Käsidesi suositeltavaa. Tiesittekö, että esim. 1900-luvun alkupuolella viemäriverkostoon järjestettiin veneajeluita? Mä niiiiiin haluaisin sellaiselle. Ja haju ei ole ollenkaan niin paha kuin kuvittelisi.
Arts Décoratifs. 107, rue de Rivoli.
Saman katon alta löytyy sisustusta ja muotia. Itse pidin eniten sisustuspuolen aikakausien mukaan sisustetuista huoneista. Muotipuolella oli jännittävä ja moderni näyttely, jonka valoinstallaatiot ja tekniset ominaisuudet olivat huikeita. Parhaiten jäi mieleen tilapäinen Ralph Laurenin vintage-kaaroja esittelevä näyttely. Vau. Ei voi muuta sanoa. Aika namuja. Museokauppa oli todella kiva.
Centre Pompidou. Place Georges Pompidou.
Tämä oli hyvin paljon Maarian tyylinen museo, veikeitä kiekuroita ja seinään teipattuja maapalloja. Ehdin kenties ystäväni kanssa vähän yli puoleenväliin kun väsymys iski ja nälkäinen vatsa kurni. Tänne täytyy vielä palata jokin päivä (niitä paikkoja on aika paljon). Rakennus ei ole kaikkien pariisilaisten rakastama, ja se on täysin ymmärrettävää, mutta minä pidän sen muodosta, yksityiskohdista ja väreistä kovasti. Jos et ole modernin taiteen/nykytaiteen ystävä, älä hyvä ihminen mene sinne.
Musée du Louvre.Tyyliin KOKO rue de Rivoli!
Ei varmasti tarvitse hirveästi selitellä. Tämä on SE museo, the heavy stuff. Kävin museossa viimeisimmän reissun aikana kaksi kertaa ja aiemmin olen käynyt siellä kerran. Huh. Se on aika väsyttävä paikka. Kahden siellä vietetyn illan jälkeen yksi kerros jäi vielä uupumaan. Laaja näyttely siellä on, mutta pienen talsimisen jälkeen turtuminen iskee. Ai vieläkö upea maalaus? Ok. Itse Mona Lisa, paikan SUURI nähtävyys on (vieläkin) todella pieni ja mitäänsanomaton. Kaikki turistit haluavat tietty itsestään kuvan sen pikkuriikkisen postimerkin edessä. Mikään mun näkemistä fotosessioista ei ollut onnistunut. Jos olet ainostaan pari päivää Pariisissa, pohdi kannattaako Louvreen mennä.
Musée d'Orsay. 1, rue de la Légion d'´Honneur.
Tämä on varmaan yksi minun lempimuseoistani Pariisissa ja suurin osa turisteista lampsii sinne juostuaan Mona Lisan perässä Louvressa. Orsay on järkevämmän kokoinen ja peruspirkon hallittavissa. Ja niin, on se taidekin kivaa.
Musée d'Orangerie. Jardin des Tuiliers. Jos jalkoja väsyttää, mutta haluaa silti tehdä kulttuuriteon, piipahdus tähän museoon ei ole hassumpi idea. Itse olen museon kova fani. Siellä esillä oleva taide on hulppeaa, varsinkin Monetin valtavat lummemaalaukset pysähdyttävät. Itse käyn myös moikkaamassa Modigliania ja muuta possea!
Musée Rodin. 79, rue de Varenne.
Patsaiden, veistosten ja rauhallisten puutarhojen ystävät huomio! Tässä teidän museonne. Täällä voi rauhassa käyskennellä pienessä symppiksessä rakennuksessa ja ihastella sitä, miten joku voi olla noin hyvä! Moni kommentoi ulos tullessaan, että "oliko tämä muka tässä?". Oli ja ei. Itse sisällä oleva näyttely on hyvin pieni, mutta puutarha rauhoittaa villimmänkin mielen. Sen kahvilan/ravintolan saisivat vaihtaa tunnelmallisempaan versioon. Niih.
Musée Jacquemart-André. 158, boulevard Haussman.
Moni kehui minulle tätä museota ja ymmärrän kyllä miksi. Taidetta keränneen pariskunnan kotitalo on kyllä upeudessaan näkemisen arvoinen. Eikä iske ähky. Audioguidet olivat ilmaisia, sisäänpääsymaksu hieman suolainen. Giverny (Monetin puutarha).
No niin, sinnekin menin kuninkaallisessa seurassa ja oh mama, oli se sen arvoista! Jos ei välitä kukkaloistosta, ei kannata sinne asti lähteä. Jännittävää paikassa on se, että elokuun puolivälissäkin siellä oli täysi kukkaloisto. Kaipa paikka on suunniteltu niin, että siellä kukkii aina lämpiminä kuukausina. Muistelen kuinka taidekoulussa kuuntelin tarintoita Monetin kurjuudesta ja köyhyydestä (miekin haluan kurjuutta ja köyhyyttä jos se tulee tuollaisessa paketissa!). Noh, eiköhän paikkaa ole vähän laitettu kuntoon. Junalla St. Lazaren asemalta pääsi kätevästi kylään ja siitä bussilla puutarhan liepeille.
Versaillesin puutarha.
Itse Versaillesin loiston olen jo nähnyt ja eihän sitä käy kiistäminen. On se ihana. Ei ole kultaa säästelty, kivasti kunkku ja Marketta kittasivat kuohuvaa ja mutustelivat macarone-leivoksia Converse-tossut jalassa rockin pauhatessa taustalla. Odotas...mistäs historiaopuksesta mä tuon kaivoin?
Enemmän pidin Versaillesin puutarhasta, jolle kannattaa pyhittää ainakin iltapäivä. Ja kyllä, se on aika iso. Ainakin Marie-Antoinetten pikku rähjäinen tönö kannattaa katsastaa! Ihaninta on käyskennellä alueella, ihastella pieneläintarhan asukkeja ja kenties lukea kirjaa puun varjossa tai soudella. Aaah.
Comédie Francaise. Place Colette.
Tällä paikalla on niin paljon historiaa, että oksat pois! Maksoin lipuistani viisi euroa (rajoitettu näkyvyys) ja 12 euroa (normilippu huonohkolla sijainnilla), joten ei joudu konkurssiin. Näytelmät olivat...no eivät olleet mitään ihmeellisiä. Saako noin edes sanoa kun kyseessä on näin tunnettu instituutio? Luulosairas oli itse asiassa aika pompöösi farssi, vaikkakin hyvin toteutettu. Joudun johonkin huonoille ranskanopiskelijoille tarkoitettuun kiirastuleen tästä. MUTTA, teatteri on niin upea, että se on ihana kokea. Jännittävää kyllä, pukeutuminen oli hyvin casual
Palais Garnier. Place de l'Opéra
Tämä on se aukiolla nököttävä näyttävä BLING rakennus. Odottakaas kun näette sen sisältä! En ole pieneen aikaan mykistynyt samalla lailla. Minä olin ostanut mulle ja Sini-Maarialle halvat 12 euron liput ja granted, näkyvyys oli huono. Mutta meilläkin oli oma pukeutumishuone (jos sitä voi siksi sanoa) ja samettia ja kultaa oli ängetty joka paikkaan. Ette pidä oopperasta? No en minäkään. Balettia voi käydä myös ihastelemassa. Ja tässäkin se esitys lavalla ei ole se tärkein.
Théâtre de la Huchette. 23, rue de la Huchette.
Mun opettajan Svanten kehuma Ionescon absurdeja näytelmiä näyttävä pikkuriikkinen teatteri. Repesin.
Note: Suurimpiin museoihin alle 26 vuotiaat EU:n kansalaiset pääsevät ilmaiseksi sisään. Joka kuukauden 1. sunnuntai kaikki pääsevät niihin ilmaiseksi (silloin on varmaan tiiviit oltavat siellä). Yksityisiin museoihin tämä ei päde. Teatteriin ja oopperaan kannattaa varata/ostaa lippu etukäteen. Teattereihin voi päästää halvemmalla (paikka on yleensä huono), jos on valmis tulemaan paikan päälle ostamaan lipun tuntia ennen JA on valmis jonottamaan. Ei kärsimättömille tapauksille.
Sekalaiset:
Pidin erityisen paljon Maraisin alueesta, jossa vanhoilliset juutalaiset ja bilettävät homomiehet asustelevat yhdessä. Kiva katu on varsinkin rue des Rosiers, jolla on symppiksiä kauppoja ja leipomoita unohtamatta falafel-paikkoja. Place des Vosgues on hyvin chic aukio.
Monmartre on ihana, se on sanomattakin selvää. Abbesses-metroaseman ympärillä on vaikka mitä söpöä ja kannatta kivasti kierrellä alueella ympäriinsä. Muun muassa Coquelicot (24, rue Abbesses) oli hyvä paikka aamiaiselle, ihanat leipomotuotteet. Kannattaa viettää kokonainen päivä sillä alueella ja tutustua paikkoihin. Yöllä en siellä heiluisi yksin. Guerrisol (19, Avenue de Clichy) on kauppa, jonne neiti Sepän kannattaa suunnistaa. Osa tavaroista on koin syömiä ja sangen nukkaantuneita, mutta sieltä voi tehdä upeita löytöjä. Tyyliin kaikki hameet 3 euroa. Laura juoksisi kaupasta ulos kirkuen. Café des Deux Moulins (15, rue Lepic) ei ole yhtä tunnelmallinen kuin Amélie-elokuvassa, mutta siellä maistamani crème brûlée oli mahtavaa. Kop kop, sanoi kuori.
Rue de la Roquette-kadulla on kivoja pikkupuoteja. Rue Meslay on täynnä nättejä ja halpoja kenkiä, samoin pidän rue de Rennes-kadusta kenkävalikoiman takia. Läheisellä rue St Placide-kadulla on mun rakastama baltsupuoti Rudy's, jossa on kivoja malleja 20-50 eurolla. Palvelu on aika viileätä (paitsi viimeisellä käynnillä...jännittävää). Samalla kadulla on myös second hand-kauppa Mouton à Cinq Pattes, josta Laura P. vinkkasi. Jos olet aina himoinnut hienoja merkkejä, mutta tili on vähän vailla pehmikkeitä...Kenties tämä on sinun juttusi? Mitään opiskelijabudjetille soveltuvia ne eivät kuitenkaan ole.
St. Michel ja sen vilinä kannattaa käydä vilkaisemassa, se on halpoja (aika identtisiä) ravintoloita täynnä. Sheakspeare and Company-kirjakauppa on must tällä alueella (ja se on auki myöhään). Osoite on 37, rue de la Bûcherie ja muista käydä yläkerrassa. Ostettuun kirjaan saat paikan leiman. Oma One Day-kipaleeni on sieltä kotiin kuljetettu. Ja juu juu, Notre Dame se siellä toisella puolella. Illalla on tunnelmallista kävellä Cité-ja St. Louis-saarilla. Oih. Kaikki siellä on kyllä aika turistista ja kallista (sanoo turisti). Cité-saaren nokka Pont Neufin kohtaalla on oiva paikka levähtää. Moni muukin on sitä mieltä. Buttes Chaumont-puisto on ihqu, mahtavan kumpuileva ja rönsyilevä.
Belleville. Katsokaa esim. rue Sainte Marthe jne. Lämpenin ajan kanssa oikein kunnolla, alussa en ihastunut alueeseen. Canal St. Martin on viehättävä alue, esim. rue de Lancry-kadulla on kivan oloisia baareja ja rafloja. Seine on jees, mutta kanaalinvarsi on vähän raikkaampi paikka.
Les Halles on kiva tehokas (kaikki-saman-katon-alla) ostospaikka, mutta vailla persoonaa. Rue Réamur-kadulla on Kookaïn stock, jonne kannattaa piipahtaa. Alue on täynnä kiinnostavan näköisiä liikkeitä, mutta monet niistä eivät myy yksityisille asiakkaille. Nyyhkis. St. Denis-kadulla on ihan muuta myynnissä ja se ei ole tyylikästä tai uutta nähnytkään. Nyt Maaria oli vähän ilkeä. Sori. Lähellä olevalla rue Tiquetonne-kadulla on kaksi isoa second hand-kauppaa. Ei voi missata. Myyjät tepastelevat siellä ylimielisesti ympäriinsä, siitä miinusta. Häiritsin ikävästi heidän hauskanpitoaan. Rue Montorgueil on myös eläväinen ja kiva katu, rafloja ja kahviloita riittää.
Moskeijan kahvila (39, rue Geoffroy Saint-Hilaire )on herttainen paikka nauttia makeita herkkupaloja ja tujua kahvia. Varsinkin kuumina kesäpäivinä kahvilan piha on oiva paikka nauttia raikasta minttuteetä kamujen kanssa. Sen vieressä sijaitseva moskeija ja arabimaailman kulttuurikeskus ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia!
Jacques Fivelin joka kuukauden ensimmäinen keskiviikkoilta (ei elokuussa) järjestettävä second-hand tapahtuma on näkemisen arvoinen. Jokainen kävijä tuo viinipullon ja saa nauttia pikkunaposteltavasta, juomista ja tietenkin vaatetarjonnasta. Paikan päällä on hipstereitä, tyylikkäitä keski-ikäisiä ja semi-pulsuja.
Okei, nyt en enää jaksa näpytellä. Yli viisi tuntia tähän taisi mennä ja nyt olen ihan uupunut tyttö. Toivottavasti tästä on apua (vaikkakin kenties kuukahditte jo aikoja sitten). Puutteellinen tämä pieni opas on, sillä tässä on ainoastaan osa kaikista ihanista paikoista ja asioista. Oih, nyt tuli taas ikävä Pariisiiin! Kenties lisään tähän paikkoja ja osoitteita myöhemmin tai teen kakkososan? Muuten, kuka arvaa missä olen tuossa viimeisessä kuvassa? Ne, jotka ovat siellä käyneet, voivat olla arvaamatta. Fair game ja näin.
PS: Älkää muuten ostako mitään turistilippua metroon. Carnet (10 kpl 12 euroa) on parempi.
torstai 1. syyskuuta 2011
Are you there Rory Gilmore?
Terveiset Maarian uudesta pesästä! Eilinen oli aikasen pitkä päivä, alkaen painavan laukun raahamisella veljen kämpiltä bussipysäkille ja sieltä lentokentälle. Note to self, älä enää varaa aikaista lentoa, aamu-uninen hupakko ei ole tyytyväinen hupakko. Kaikki meni yllättävän mutkattomasti eilen (saatoin vähän ristiä kätöseni rukoukseen päivän aikana, joten kenties se auttoi). Laukku saapui (tosin viimeisten joukossa) ja bussimatka CDG:ltä Gare de Lyon-rautatieasemalle lähti sutjakasti. Olin varannut tähän koko tapahtumaan paaaaljon aikaa, joten sain istuskella rautatieasemalla aika monta tuntia kuunnellen nahkatakkisen rock-äidin uhkailuja ipanoilleen. Itse junamatka 1. luokassa oli todella rentouttava. Maaria istuskeli hierovassa nojatuolissa hierojien paijatessa väsyneitä jalkoja....Odotas, ei se ihan noin mennyt. Nojatuoli minulla oli ja tilaa ja rauhaa riitti, se on totta. Hintaero tavisluokkaan oli noin 3 egeä, joten siitä johtuu tämä pröystäilevä valinta. Taksikin löytyi ilman suurempia ongelmia ja reissu uuteen kotiin köyhdytti kauheat kahdeksan euroa. Vähän oli erimielisyyksiä asuntolan mamman kanssa, mutta nekin ratkesivat aika pikaisesti. Sitten vain hissillä rakennus A:n viidenteen kerrokseen (joka on hississä 2. kerros, mutta anywhoo) ja laukku sisälle Mörriin uuteen pesään. Itse rakennus ja huone ovat juuri sellaisia kuin kuvista olin päätellyt. Rakennus on aika moderni ja siihen on roiskittu väriä. Läpyskällä pääsee sisälle ja yleisilme on hyvin siisti (tarkemmalla tarkastelulla huomaa repsottavat kohdat). Yhteiskeittiön valekaapit (niitä ei siis saa auki, ovat vähän kuin värikkäitä seinälevyjä) ovat vihreät ja keittiöstä ei löydy mitään ylimääräistä. Huoneeni on pieni mutta huomionarvoisen siisti ja toimiva. Lattia on jonkinlaista värikästä pikkulaattaa ja yksi seinistä on pirteän keltainen. Hanna pitäisi siitä! Kylppäri/vessa muistuttaa ristilyalusten kompaktia pesytymistilaa ja kaappitilaa on runsaasti. Jääkaappikin löytyy. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että huoneesta löytyi petivaatteet. Vessapaprua ei ollut, ilman nenäliinapaketteja tilanne olisi voinut olla ikävä. Siitä miinusta.
Pitkien yöunien jälkeen heräsin koputukseen ovellani ja lopulta ovesta tuli sisälle siivooja, joka kyseli papereiden perään, joiden olemassaolosta en tiennyt mitään. Ihanan seesteinen herätys. Myöhemmin sain kyseiset paperit asuntolan toimistosta (ja vinon pinon muuta sademetsät tuhonnutta). Siivoojia täällä on paljon, joka paikassa niitä hiihtelee raitaisissa asuissaan. Tuossa asuntolan toimistossa tapasin myös Emman, yhdysvaltalaisen vaihto-opiskelijan, joka tuntui olevan aika eksyksissä. Itse olen vähän samassa jamassa, mutta erinäköisiä printattuja karttoja, sähköposteja ja aikatauluja minulta löytyy vaikka muille jakaa. Yritin neuvoa ja rauhoitella parhaani mukaan. Kopiotoimiston kautta menimme lähellä sijaitsevaan isohkoon kauppaan, josta ostimme kaikkea kutkuttavaa kuten teippiä, kertakäyttöastioita ja sitruunakokista. Todistimme myös catfightiä asiakkaan ja myyjän välillä. Myyjä syytti asiakasta varkaudesta (tapahtunut aiemmin) ja asiakas sanoi asiakkaan aina olevan oikeassa. Jännää oli. Miksi muuten Ranskassa myyjät ovat aina hitaita? Jopa yksikätinen kukkamekkoinen Maaria olisi nopeampi. Noh, ei mulla oli kiire. Vaikka olenkin biologinen olento, jonka elinaika on rajallinen. Me biologiset olennot joimme sitten myöhemmin rosé-viiniä asuntolan pihalla illalla. Classy.
Montpellier III-yliopisto ja Vert-Bois-asuntola eivät ole Yalen muratin peittämiä seiniä nähneetkään (Kasvaako siellä oikeasti muratti? Enkun opettajan mukaan Ivy League on saanut tästä seikasta nimensä). Luulen silti, että tulen täällä viihtymään. Palvelut ovat lähellä ja keskustaan kävelee noin 20 minuutissa. Sitä paitsi en ole koskaan aikaisemmin asunut asuntolassa. Olen siirtynyt kokonaan sisustetusta yleellisestä asunnosta huoneeseen kimppakämpässä ja sitten asuntolaan. Jännä juttu, eikö se yleensä mene toisin päin? No, milloin olisin kauhesti mennyt kaavan mukaan.
Lopussa kirjavinkki. Lukekaa David Nichollsin One Day. Oli kenties paras kirja pieneen aikaan. Nauroin ihan hulluna sitä lukiessani ja seuraavana hetkenä vollotin ripsarit poskille. Tietysti tätä tapahtui myös julkisilla paikoilla. Ihana ihana kirja. Lopussa tuntuu kuin olisi päähenkilöiden Dexterin ja Emman hyvä ystävä. Varsinkin Hannan ja Laura B:n täytyy lukea se, pidätte aivan varmasti. Välillä tuli mieleen Aikamatkustajan vaimo-kirja. Nyt täytyy päättää haluanko nähdä leffan vai olisiko se liian hirveää. Arvosttelut eivät olleet mairittelevia.
Pitkien yöunien jälkeen heräsin koputukseen ovellani ja lopulta ovesta tuli sisälle siivooja, joka kyseli papereiden perään, joiden olemassaolosta en tiennyt mitään. Ihanan seesteinen herätys. Myöhemmin sain kyseiset paperit asuntolan toimistosta (ja vinon pinon muuta sademetsät tuhonnutta). Siivoojia täällä on paljon, joka paikassa niitä hiihtelee raitaisissa asuissaan. Tuossa asuntolan toimistossa tapasin myös Emman, yhdysvaltalaisen vaihto-opiskelijan, joka tuntui olevan aika eksyksissä. Itse olen vähän samassa jamassa, mutta erinäköisiä printattuja karttoja, sähköposteja ja aikatauluja minulta löytyy vaikka muille jakaa. Yritin neuvoa ja rauhoitella parhaani mukaan. Kopiotoimiston kautta menimme lähellä sijaitsevaan isohkoon kauppaan, josta ostimme kaikkea kutkuttavaa kuten teippiä, kertakäyttöastioita ja sitruunakokista. Todistimme myös catfightiä asiakkaan ja myyjän välillä. Myyjä syytti asiakasta varkaudesta (tapahtunut aiemmin) ja asiakas sanoi asiakkaan aina olevan oikeassa. Jännää oli. Miksi muuten Ranskassa myyjät ovat aina hitaita? Jopa yksikätinen kukkamekkoinen Maaria olisi nopeampi. Noh, ei mulla oli kiire. Vaikka olenkin biologinen olento, jonka elinaika on rajallinen. Me biologiset olennot joimme sitten myöhemmin rosé-viiniä asuntolan pihalla illalla. Classy.
Montpellier III-yliopisto ja Vert-Bois-asuntola eivät ole Yalen muratin peittämiä seiniä nähneetkään (Kasvaako siellä oikeasti muratti? Enkun opettajan mukaan Ivy League on saanut tästä seikasta nimensä). Luulen silti, että tulen täällä viihtymään. Palvelut ovat lähellä ja keskustaan kävelee noin 20 minuutissa. Sitä paitsi en ole koskaan aikaisemmin asunut asuntolassa. Olen siirtynyt kokonaan sisustetusta yleellisestä asunnosta huoneeseen kimppakämpässä ja sitten asuntolaan. Jännä juttu, eikö se yleensä mene toisin päin? No, milloin olisin kauhesti mennyt kaavan mukaan.
Lopussa kirjavinkki. Lukekaa David Nichollsin One Day. Oli kenties paras kirja pieneen aikaan. Nauroin ihan hulluna sitä lukiessani ja seuraavana hetkenä vollotin ripsarit poskille. Tietysti tätä tapahtui myös julkisilla paikoilla. Ihana ihana kirja. Lopussa tuntuu kuin olisi päähenkilöiden Dexterin ja Emman hyvä ystävä. Varsinkin Hannan ja Laura B:n täytyy lukea se, pidätte aivan varmasti. Välillä tuli mieleen Aikamatkustajan vaimo-kirja. Nyt täytyy päättää haluanko nähdä leffan vai olisiko se liian hirveää. Arvosttelut eivät olleet mairittelevia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)