Kulttuuria mais oui!

En muuten sitten eilen tepastellutkaan kehuttuun japanilaispaikkaan, koko Pariisi tuntui jonottavan sen edessä. Toinen kehuttu japanilainen kadun toisella puolella oli sekin piukkana sakkia. Menin sitten sex temporé korealaiseen raflaan, Mrs Kim olisi ylpeä musta! Mä en ole enää aivan toivoton tapaus niitten puikkojen kanssa mutta mun tyyli ei ole kyllä  smoothia nähnytkään. Välillä täytyy kivasti lävistää vihanneksia. Mutta oikein hyvää pöperöä oli, jännät mausteet.

Anywhoooo, tänään oli eka työpäivä. Sen verran voin sanoa, että tulen luultavasti viihtymään. Se siitä sitten, eteenpäin. Lounaana toimi täytetty patonki puistossa. Vähän oli eli fiilis kuin Arkenissa istuessani. Työpäivän jälkeen lähdin Rue du Bacin suuntaan, joka oli hämmästyttävän lähellä suurlähetystöä, nauttimaan luksus-cokiksesta kadunkulmassa. Juuri tällä samaisella kadulla Tirrin poppoo majaili vähän yli kuukausi sitten ja kuppilakin oli kantapaikka. Jännä tunne istua nyt samassa paikassa aikuisena työntekijänä. Nutso! Aloin vaeltamaan Boulevard Saint Germainia viidennen osan suuntaan. Kevyenä illallisena toimi täytetty focaccia Cosí-voileipäbaarissa. Voi kuinka nannaa! Subway on täyttä roskaa verrattuna tuohon mitä söin! Leipä on paikan päällä leivottu ja täytteet ovat ihania...Oliivitahnaa, kirsikkatomskuja, chèvreä, you name it.

Svante, mun ranskanopettaja, oli meille höpöttänyt teatterista Pariisissa, jossa ollaan jo päälle viisikymmentä vuotta esitetty Ionescon näytelmiä. Sinne siis! Sain kuin sainkin sellaisen alennetun lipun ja jonotin kodinomaiseen teatteriin lukiolaisryhmän kanssa. Näytelmä oli La Leçon, ja ymmärsin suurimman osan. Heureka! Itse näytelmässä ei ollut mitään järkeä mutta se oli järkyttävän hauska (juuri sen takia). Tästähän Ionesco tunnetaan, hulvattoman absurdeista näytelmistä. Kun kävelin kotiin Seinen rantaa, tuli outo tunne. Täällä asun nyt.