Kurdiruokaa ja kuusi litraa samppanjaa

Huoh, olo on aika väsynyt. Raahauduin ylös sängystä noin kahtakymmentä vaille seitsemän ja oikein raikkaana ja kauniina (not), nousin bussiin noin varttia vaille kasilta. Päivä oli todella mukava mutta raskas. Tutustuimme söpöön Troyesin kaupunkiin, jossa saimme päivän kofeiiniannoksen, kaupunkikierroksen ja lounaan. Kaupunki oli kuin karamelli, söpö kuin mikä! Sitten jatkoimme matkaa samppanjakierrokselle Moët & Chandonin kellareihin. Mukava ja selkeä opas kierrätti meitä ympäri kellaria kertoen valmistusprosessista. Mörrikin pysyi kärryillä kivasti. Tiedättekö mikä olisi kenties maailman kutkuttavin työ? Samppanjapullojen kääntäjä. Sellaisia on kuulema töissä kolme ja he kääntelevät ja vääntelevät pulloja eri asentoon päivät pitkät. Intriguing. Maistelu oli seuraavaksi ja silloin saimme yhden lasin kuplivaa kätöseen. Ja ei mamma, Maaria ei sammunut bussiin. Sen sijaan pohdimme porukalla miten kuuden litran samppanjapullon saisi kivasti ängettyä laukkuun. Eivät varmasti huomaisi mitään. Iskä on varmaan tätä lukiessaan todella ylpeä tytöstään, eikö vaan? Kenties mä olen jo muksuna käynyt siellä kellarissa. Muistan vaan, että kaikki matkat viinitiloille ja samppajataloihin olivat ihan tajuttoman mälsiä. Ei voinut eläintarhaan mennä?

Melkein tasan 12 tuntia lähdön jälkeen saavuimme bussilla lähtöpaikkaan. Sieltä jatkoin metrolla Dîlaniin, ravintolaoppaastani löytyneeseen kurdiravintolaan. Otin kevyehkön kasvisannoksen ja oikein maittavaa oli. Jälkiruuaksi nappasin suositellut pähkinänyytit hunajan kera. Semisti oli makeaa. Mutta hyvää! Näytin opaskirjan tekstiä henkilökunnalle ja he oikein riemastuivat, tosin sain kunnian vapaalla kädellä kääntää sen heille ranskaksi. Kasa käyntikortteja annettiin vielä ja niitä jaan oikein mielelläni. Eilen illalla päädyin (samaisella kadulla sijaitsevaan) pitseriaan Campionissimoon. Kyseessä ei siis ole mikä vaan kulmapitseria vaan omistaja on voittanut pitsan teon maailanmestaruuden (who knew there was such a thing?) kaksi kertaa. Pohtimani voittajapitsa maksoi 33 egeä, joten se sai jäädä odottamaan paksumpaa lompakkoa. Otin 17 euroa maksaneen herkullisen kasvispitsan, johon tuli muun muuassa chèvreä, viikunahilloketta, mozzarellaa yms. Miinus tuli kasasta rucolaa, joka oli dumpattu pitsan päälle. Piti kaapia, että sai pitsan edes esille. Näillä pariisilaisilla on muutenkin jonkinlainen rucolafetissi, eilisessa lounassalaatissa oli myös rucolaa, pitsan päällä samaten ja jopa mun kurdiruoka oli rucolapedin päällä! Luin ennen lähtöä Hesarista, että rucolaa ei saa syödä liikaa, sisältää kuulema nitraattia. Miltähän nitraattiyliannostus tuntuu? Pahalta veikkaan.