Oma pesä Pariisista

No niin, nyt pitäisi olla majapaikka Pariisissa. Siis pitäisi. Ne jotka ovat seuranneet mun asunnonetsintääni tietävät, että se on vienyt ihan tajuttomasti aikaa ja hermoja. Tämä on ollut pitkä prosessi ja olen näpytellyt kamalan määrän omia ilmoituksia, vastannut käsittämättömään määrään muiden ilmoituksia ja ollut Facebookin kautta yhteydessä ihmisiin. Olen iPhonella viestitellyt, vastaanottanut puheluita ja small talkannut Skypen kautta.

Jonkin verran on tullut ihan selkeitä huijausyrityksiä ja pari epäilyttävää treffailuyritystäkin. Olen luonteeltani hyväuskoinen, joten olen oikein yrittämällä yrittänyt olla tarkkana kuin porkkana. Noh, nämä huijausyritykset ovat olleet aikalailla selkeitä tapauksia. Kiireellä pitäisi lähettää rahaa ja Skype oli ehdoton no no. Jännää oli, että monet olivat lähettäjän nimeä lukuunottamatta aivan samantyylisiä. Menehtynyt Pariisissa työskennellyt isä oli vakio. Sellaisiakin yhteydenottoja tuli missä oli miehen pärstää eri kuvakulmista ja kertomuksia hyvästä henkilökohtaisesta hygieniasta yms. Moni tarjotuista majapaikoista on ollut Pariisin ulkopuolella. Suurin yllätys on ollut se kuinka paljon huoneita on ollut tarjolla. Mun Asunnot Pariisissa-kansio on räjähdyspisteessä. Jännä twist oli myös, että huoneen saaminen asuntolasta osoittautui hyvin mutkikkaaksi. Lähetin tiedustelua ehkä kymmeneen eri asuntolaan. Kuvittelin, että se olisi siinä. Kerron milloin haluaisin tulla, lähettäisin jokinlaisen takuuvuokran ja vastaavaa peruskauraa. Yllätys oli suuri kun sinne olisi pitänyt toimittaa nippu erilaisia papereita ja todistuksia. Todistuksia yliopistolta, harjoittelupaikasta, verokuitteja, vanhempien palkkatiedot, suosittelukirjeitä ja vastaavaa. Ihan sairasta. Lisäksi parissa paikassa paikassa olisi haluttu järjestää johtajan kanssa haastattelu. Siis haastattelu? Erästä pientä yksiötä mulle tarjottiin myös asuntolasta suoraan, vähän alle tonnin olisi ollut vuokra. Adios. 

Loppuvaiheessa mulla oli 4-5 mua kiinnostavaa huonetta kimppakämpissä. Hintahaitari oli 500-700 egeä. Tämä on siis huoneesta. Perusvaatimuksena mulla oli Pariisin alueelta (siis joltakin arrondissementilta) löytyvä siisti kalustettu huone. Mitään Penthousia en siis etsinyt. Lisäksi kämppä(tai kimppa-)kaverin piti vaikuttaa perusmukavalta. Kauneudesta, sijainnista ja muusta kivasta sai tietty lisäpisteitä. Tänään olin sitten luvannut ihmisille, että ilmoittaisin lopullisen päätökseni. Piti ihan iskälle soittaa ja varmistaa etten aivan sentään ole hoopo. Juristi-isukki osaa neuvoa järkevästi ja nopeasti. Gotta love daddy.

Kauhean piehtaroinnin jälkeen päädyin Montmartren lähellä sijaitsevaan nättiin huoneeseen. Pääsiäislomalla keskustelin tulevan kämppäkaverin kanssa noin tunnin. Sijainti painoi eniten, metrolla pääsen töihin kuulema noin vartissa. Muissa paikoissa aika olisi ollut 30-40 minsaa. Tunti on Pariisissa työmatkalle aika normi. Suolaista sanoo Maaria, joka on tottunut kävelemään joka paikkaan nopsasti. Kämppäkaveri sanoo, että hän haluaa mut sinne kesäksi ja että asian pitäisi olla kunnossa. Mun pitää kuitenkin mennä sinne kahville saapumisen jälkeen, jotta tutustun asuntoon ja hän saa varmuuden siitä etten ole sarjamurhaaja. Asian pitäisi siis olla selvä näin. Kuulema stressaan liikaa. Täytyy omaksua tämä laissez faire-mentaliteetti asap. Hostellin varaan 31.05 saakka ja sitten (toivottavasti) pääsen omaan pesään. Huone siis vapautuu 01. kesäkuuta Kaikkea voi kuitenkin tapahtua, kyseessähän on Pariisi. C'est la vie!