Paris calling

Istun Tuomaksen ja Huun palatsissa. Pitsa syöty ja Taken-leffa katsottu. Oikein sisarusten välinen hempeä ilta. Raahasin laukkuni (ja itseni) tänne pari tuntia sitten. Huomenna nousen Pariisin koneeseen. En ole aivan isäni veroinen matkalaukkujen pakkaaja mutta en aivan toivoton sentään. Repe antoi seuraavan vinkin: "Älä pakkaa mitään mutta jos jotakin on pakko ottaa, ota vähän". Fiksu Reetta, ei olla turhaan opiskeltu yliopistossa. Laura ja Reetta pistäytyivät kylään pitsan ja viinipullojen kanssa eilen. Mörri kivasti yllättyi ja ilahtui, oli tauon paikka. "Tauko" tosin kesti nelisen tuntia mutta mitäs väliä sillä. Näemmä olen kevyt matkaaja näihin kahteen verrattuna. Sen verran sai ihmetystä osakseen puolityhjä laukku.Tänään kun raahasin laukkua Kupittaan rautatieaseman portaita alas (kiitsi muuten kaikki ritarilliset miehet, jotka pyyhälsivät ohi), pohdin mielessäni mitä voisin vielä jättää pois. Laukussa on mukavasti vielä tilaa mutta paino lähentelee pariakymmentä kiloa. Täytyy vielä vähän säveltää. Jotenkin musta tuntuu, että jotakin vaatetta tarttuu Pariisita mukaankin!

Mennyt viikko on ollut aika vauhdikas. Viikonloppu nyt oli täynnä kaikenlaista juhlintaa ja tietty pakkaamista. Kaksi tenttiä oli ja papereiden ja kopioiden perässä juoksua. Cocktailit Pinellassa. Koko ajan stressasi muutto ja erinäiset laatikot ja nyssykät yksiön lattialla. Täytyisi varmaan kirjoittaa oodi vanhemmille, koska en yksinkertaisesti tiedä mitä olisi tehnyt ilman mun vanhempia. Muuttaminen on aivan järkyttävää puuhaa. 4D saa tehdä musta dokumentin, sillä olen näemmä hamstrannut kaikkea mahdollista kartonkirullista hiusvempeleisiin. Miten mun yksiöön on mahtunut näin paljon tavaraa? Ja miten ihmiset muuttaa pois omakotitalosta, ei voi ymmärtää. Tämä kokemus riitti, koko elämän pakkaaminen laatikoihin on toden totta helvetti maan päällä. Jean-Paul Sartre voi olla tästä mitä mieltä tahansa! Taidan paremmin arvostaa veljen kolkkoa  minimalistista asuntoa.

No niin, nyt on sitten kolme kuukautta edessä Pariisissa. Tulee mieleen vuoteni Sisiliassa, elämäni jännittävin vuosi mutta myös vaikein. "Mihin olen pääni pistänyt?" Ainakin ajattelin juoda lasillisen valkkaria jossakin kulmakapakassa tänä viikkonloppuna. Olen sen ansainnut. Kuka haluaa tulla käymään?