Work it girl!

Työpäivä nro 2 takana. En voi tietty paljoa työstä kertoa. Noh, tämän vilauksen perusteella minkä olen ehtinyt duunista saamaan, taitaa se olla työurani (insert LOL here) kivoin paikka. Työtehtävät vaikuttavat todella kiinnostavilta ja työkaverit ovat ihan génial. Huomenna pääsen virkistyspäivää viettämään Pariisin ulkopuolelle, kaiketi olin vähän kulahtaneen näköinen lady. Najs! Näyttää muuten siltä, että ensi viikolla voisin viettää pidennettyä viikonloppua. Torstai on täällä vapaapäivä ja perjantain voin ottaa vapaaksi jos haluan. Kenties Mont Saint Michel (plus piipahdus jonnekin muualle päin Normandiaa tai Bretagnea juomaan siideriä ja mussuttamaan crêpejä) tai vaihtoehtoisesti Amsterdam. We shall see.

Mua aina neuvotaan, että ulkomailla kuuluisi yrittää sulautua kantaväestöön. Fat chance. Mä puristan mun laukkua väkivaltaisesti, vilkuilen metrossa epäilevästi ympärilleni ja lisäksi kuljen ympäriinsä katuja kamera, iskän yksityiskohtainen karttakirja ja ravintolaopas kätösessä. Plus vilkuilen katujen nimiä suurella mielenkiinnolla. Lisäksi täällä on tuullut aika kauheasti, niin yhdellä kädellä pidän hameenhelman kurissa. Mä en niin ole Marilyn Monroe, olisi vaan ilkeätä muita kohtaan altistaa ne sellaiselle. Sellain todella elegantisti kuljen ympäriinsä. Ja ei, mulla on vaan yhdet housut mukana ja ne on sellaiset rennot lörpäkkeet. Ei töihin. Jos ei ota näitä ilmiselviä turistin tunnusmerkkejä huomioon, menisin kyllä läpi ranskattaresta. Silmät ja aavemainen pigmentti tosin viestivät jostakin muusta alkuperästä. Kyllä mun vuokraemäntä jo kyseli mun vanhempien alkuperästä, koska kaikki suomalaisethan (sanoi kyllä ruotsalaiset mutta anywhooo) ovat blondeja. Ihmetteli myös miksi värjään päätä. Niin, kampaaja pitäisi löytää asap. On kuulema trendikästä värjätä sellainen juurikasvu à la Alexa Chung mutta...Olen vilkuillut kampaamojen sisään mutta kaikki kampaajat(miksi kaikki kampaajat ovat miehiä?) ovat olleet hunkseja! Ei voi mennä sinne, alan hikoilla ja iho muuttuu laikukkaaksi.

Mutta Laura P ja Laura B, jos adoniksia haluatte, menkää sellaiseen kauppaan/ravintolaan/vesibaariin kuin Colette. Ollaan käyty perheen kanssa kaksi kertaa, ruoka on niin terveellistä että oikein tunnen elinikäodoitteeni nousevan kohisten joka suupalalla. Ja fancya vettä. Mutta ne tarjoilijapojut on varmaan rekrytoitu mallitoimiston listalta, ihan naurettavaa. Ihan saletisti mitataan työhaastattelun aikana rasvaprosentti ja ja hauiksen ympärysmitta!

Huomenna on aikainen nousu, jotta Mörri pääsee virkistäytymään. Ei voi rillutella, tosin olen jo ottanut asiakseni mennä viimeistään puoli kahdeltatoista nukkumaan arki-iltoina. Ei ole sopivaa torkahdella töissä vessassa. Laura B on varmasti ylpeä. Menen nyt varmaan vaan syömään jotakin mutta mitä? Olisiko se kehuttu japanilaispaikka, palkintoja saanut pitsamesta vai skottimiehen perustama rento rafla? On verra.