Jack Sparrow, I heart thee!

Kävin äsken katsomassa neljännen Pirates of the Caribbean-leffan. Ei ollut syvällinen ja monisyinen kuvaus aboriginaalien arjesta mutta ihan kivaa höttöä oli. Oikeastaan se leffahan oli aika huono mutta siinä oli ihana Jack Sparrow! Mä en ole koskaan fanittanut Johnny-poikaa kuten jotkut flikat mutta hänen hahmoa mä rakastan. Ja kuten kaikki peli-illoissa olleet tietävät, Johnny syö juustoa! Ehkäpä omistaa myös faaraokissan? (sisäpiiri-juttu, ei voi ymmärtää) Leffan kävin katsomassa valtavassa leffakompleksissa les Hallesissa, oli varmaan isoin missä Miss Maaria on käynyt. Ja siellä on leffat alkuperäiskielellä...iso plussa. Dubbaus on suuri synti.

Iltapäivän vietin mun ihanien suomalaistuttujen luona, jossa mut syötettiin pulleaksi ja onnelliseksi. Samalla suunniteltiin teatteri-iltoja ja ravintoloita. Kiva kiva. Me myös tavan takaa kirjoitellaan toisillemme ravintolavinkkejä post it-lappusille. Daddy must be so proud!

Ja mitäs muuta mä olen tehnyt (muuta kuin sotilastiedustelua kierrellen kauppoja ennen alennusmyyntejä!)...Mun porukat tulivat pikavisiitille perjantaina kun heillä oli pitkä välilasku lentokentällä! Menin kahden tunnin lounaalle ja höpisin kivoja. Sitten vanhemmat nappasivat laukkunsa ja lähtivät kentälle ja Suomeen. Musta tuntuu, että he pikkuisen pitävät musta. Tai en mä nyt tiedä...Plum kysyi, että josko mulle tuli kauhea ikävä heitä. No ei oikeastaan. Ihanaa oli heitä nähdä mutta olen täällä enää kaksi kuukautta, joten ei nyt hirveä haikuli tullut. Kohta kuitenkin halataan. BTW, myöhemmin perjantaina näin miehen kanapuvussa kadulla. Ei, en ollut juonut liikaa skumppaa. Jonkun elokuvan/sarjan/mainoksen kuvaukset olivat meneillään. Mies kanapuvussa juoksi polkkatukkaisen naisen perässä ja nainen huusi hänelle "häivy siitä" italiaksi. Myöhemmin illalla riensin tapaamaan Mariaa (fellow ranskanopiskelija, joka oli Pariisissa käymässä) baariin 13. osassa. Ilmaisia drinksujakin sain, najs! Ei ole hajuakaan kuka ne maksoi mutta hyvää oli. Pikaisen illallisen olin syönyt paikassa, joka on erikoistunut omeletteihin. Kaikki pyörii kananmunien ympärillä. Suomessa Munamies olisi varmaan rekrytoitu sinne osana mainoskamppanjaa!

Eilisen, eli lauantain, vietin enimmäkseen Marian kanssa käyskennellen ympäri kaupunkia ja poiketen kauppoihin. Ylä-Marais oli täynnä ihania putiikkeja ja sisustusliikkeitä. Poikettiin erääseen second hand-liikkeeseen, jossa oli ihanaa kamaa. Myös Kookain myymälä (stock) Rue Réaumurilla ihastutti. Eräs punainen (ylläri!) mekko oli ihqu. Illalla mentiin Marian ja hänen brittikaverinsa kanssa (+muu seurue) Bellevillen alueelle vietnamilaiseen ravintolaan. Tämä kyseinen alue Bellevilleä oli kiva, joten mun täytyy mennä sinne uudelleen (vältellen niitä katuja, joille menin viimeksi). Ravintola oli hirmu pieni ja kälynen. Joulukoristeita oli katossa. Kauhea tungos sinne oli (se, että paikassa oli vain tyyliin viisi pöytää voi vaikuttaa siihen) ja hinnat olivat todella matalat. Yritin tosissani syödä vaikka mitä mutta 11 euroa oli hinta. Pääruuan olisi voinut saada 3-6 eurolla. Tuli Hannan vietnamilaisilta mieleen useamman kerran.

On muuten semisti rasittavaa kun metrossa täytyy varoa katsekontaktia miehiin. Pari kertaa olen vilkaissut jotakuta ja kenties ehkä (perish the thought) hymyillyt. Se on ilmeisesti hikinen naimakutsu täällä. Nykyään katse on suunnattu maahan, seinään tai karttaan. Masentavaa.