Palkkapäivä on hyvä päivä

Tänään on 15. kesäkuuta ja tili on kauniin pehmustettu. Nautin tästä vielä pari päivää ja sitten mun pitää rikkoa illuusio ja nostaa 700 egeä käteistä (juu käteistä!) maksaakseni vuokran. Ymmärtääkseni swiftin ja bicin aikakautena Ranskassa tilisiirto olisi myös kivan vaivaton vaihtoehto. Mutta ei. Shekki (kirjoitetaanko se muuten noin vammaisesti?) on vielä käytössä täällä. Mä muistan kuinka muksuna ihastelin äidin shekkivihkoa, värit siinä olivat niin coolit. Vähän jo suurena talousnerona pyörittelin budjettia päässäni ja mietin kuinka monta mekkoa saa X summalla rahaa. Ihan kivasti, oli vastaus!

Töiden jälkeen ryntäsin yhteen kivaan kauppaan sovittelemaan mekkoja. Ne kaikkein ihanimman näköiset eivät sitten päällä olleetkaan niin ihquja. Kaula-aukko oli outo, helma liian lyhyt tai se kiristi laskeutui oudosti. Ne jotka rekissä ovat ihan mukiinmeneviä paljastuvat usein löydöiksi. Sovituskopissa vähän katselin peilikuvaani ja se ei ollut ihana kokemus se. Ranska saa mut paisumaan kuin pullataikina. Ja mitään ihanaa pullaa ei ole uunissa! Mä syytän ranskalaisia herkkuja, gotta have them. Enkä oikein halua kieltää itseltäni mitään kulinaarisia kokemuksia täällä. Sen sijaan olen päättänyt, että aamulla hotkitun croissantin sijaan syön jugurttia, en laita sokeria kahviin, lounaaksi yritän ottaa salaatin töissä ja en osta karkkia. Jospa saisin tämän horisontaalisen laajentumisen hidastumaan tällä. Viini ei lihota, eihän? Eeee-iiii tietenkään.

Sovittelusessiosta masentuneena kävelin Rue Montorguelia ja se katu onnistui piristämään pulleaa Maariaa. Se ja Rue Montmartre ovat todella ihania ja eloisia katuja mun liepeillä! Täynnä ravintoloita ja baareja. Mitä lihoamisesta huolestunut nainen tekee? No syö tietty. Kirjassani oli mainittu kiva ja halvahko italialisrafla Little Italy ja sinne hipsin suomalaisittain aivan liian aikaisin. Mut saa ristiinnaulita tästä lausunnosta mutta italialainen ruoka (tai siis eteläitalialainen pöperö) on parempaa kuin ranskalainen. No niin, huh, sanottu on. Ranskalaiset juustot ja jälkkärit taasen peittovat italialaiset kanssasisarensa. Juu, eivät Italiassa tykänneet tuosta mielipiteestä myöskään. Viinin suhteen valamiehistö vielä pohtii asiaa. Tarjoilija alkoi selittää mulle päivän annoksia ja se oli ihan kokonaan italiaksi se. Noh, ei se mua kauheasti haitannut. Aloimme sitten jutella italiaksi (tosin noin 50 % mun italiasta oli ranskaa mutta anywhoooo) ja tuli haikuli Sisiliaan. Hiilarit ovat Maarian mieleeen, Atkins oli ihan hullu!

Hui kauheta, nyt on taas torstai! Nämä viikot menevät aivan liian nopeasti mun makuun. Tänne voisi jäädä pidemmäksi aikaa, ei kolme kuukautta riitä mihinkään. Kenties ne voivat tehdä musta toimiston maskotin, eiks joo?