Tyhmä tyhmä päivä

Ei ollut kiva päivä tämä. Aamulla havaitsin eräitä yllättäviä ongelmia ja sydän alkoi heti tykyttää. Liittyy siis yllättäävään cash flow-ongelmaan. Lisäksi maalarit ovat talossa ja Maarialla ei ole hehkeä olo. Hienosti kirjoitin kiertoilmaisulla, jotta Tuomas ei alkaisi voimaan pahoin. On ollut sellainen rumatyhmäkökkö-päivä. Onneksi perhe kivasti tuntuu tykkäävän musta tai jotain ja kohta yksi ongelma on bye bye. Maalareille eivät kenties voi mitään, aina änkevät kuukausittain kylään vaikka eivät ole tervetulleita. Niin, mun perhe kyllä rocks. Ihan kivasti se haikara sen pudotuspaikan valitsi. Jaahas, Esivallankatu ja töms maahan vaan! Veli tosin väittää, että ovikello soi ja rappusilla odotti Mörri korissa. Ilkeä isoveli se sellainen. Tosin nyt on veli pehmentynyt ja sisko on kuulema sellain ihan ok.

Tein tänään kivan kävelylenkin keskittyen tähän mun 2. kaupunginosaan, aka Maarian hoodi. Pariisista ei toden totta kaupat lopu! Olen vähän koettanut kierrellä ja miettiä minne mun kannattaisi rynnätä alennusmyyntien alettua. Töistä en ota vapaata mutta illalla menen kyllä pariin eityisen kivalta vaikuttavaan paikkaan katsomaan mitä ensimmäisen rynnäkön jäljiltä on jäänyt jäljelle. Ainaskin Caroll (Maarialle suunniteltu mallisto) ja sitten yksi liike vartin päässä mun kodista. Siellä näytti olevan kaikkea söpöä, sydämiä, pilkkua jne. Yhdet ballerinat täytyy varmaan ostaa. Pariisilaispuistojen hiekkapöly pilaa mun laukut ja kengät. Niitä sitten hinkkaan kostealla pyyhkeenlaidalla. No mutta on ne puistot sellain ihan jees kuitenkin! Ja lastenvaateliikkeitä löytyy ihan simona. Hienosti on pariisilaislapset puettu. Ei ole kurahaalareita tai maripaitoja näkynyt, on kiiltonahkakenkiä ja laskeutuvia kukkamekkoja sen sijaan. Pieniä aikuisia nääs.

Kävelykierroksella eräs amerikkalainen tuli kysymään tietä hänen hotellilleen. Oli vähän vaikea lukea sitä hänen peruskarttaansa, joten otin esille mun superkartan, joka on paaaaljon tarkempi. Tosin iskän lainaamasta karttakirjasta on jo kannet irronnut. On ollut semisti kovassa käytössä. Mutta kivasti autoin. Hän sitten perusjenkkitapaan small talkasi vähän Maarian kanssa ja kyseli missä hotellissa asun jne. Kun kerroin olevani täällä harjoittelussa, hän kysyi että muodin parissa vai. Mörri ilahtui. Vähän erilaisissa tehtävissä, vastasin. Mutta että Maaria voisi olla harjoittelussa muotialalla? Kukaan ei nyt sitten ikävästi riko mun kuvitelmia (Tuomas). Voi tietty olla, että hänen mielestään kaikki Pariisissa ovat muotialalla. Mutta mä nyt päätin (kun oli päivä ollut vähän kökkö) uskoa, että Maaria on sen näköinen että voisi olla muotialalla. Eiks joo? Itse asiassa, olen saanut positiivista palautetta mun pukeutumisesta töissä. Olen kuulema ranskalaisen näköinen. Ihanaa! Tosin ranskalaiset voisivat olla toista mieltä asiasta. Metrossa muuten joku ihaili viime viikolla mun punaista Pariisista ostettua rusettia. Ihan ranskalainen siis.

Huomenna taas uusi päivä.